Alkuraskaus

Väsymys

Tiedättekö mitä on totaalinen väsymys? Jos ette, tiedätte sen viimeistään kun olette raskaana. Tämä väsymys on luokkaa; nukahdan kesken syömisen, haarukka matkalla suuhun tai nukahdan kun luen lapsille satua. Nukahtaminen autoonkaan ei ole ennen kuulumatonta, tosin en sitä ennen ole kokenut, kunnes nyt, onneksi en itse ajanut.
En jaksa, enkä kykene tekemään mitään. Pyykinpesu ja sen paikalleen laittaminen ei onnistu. En jaksa tehdä ruokaa. Olen sohvalla ja nukun, vaikka meidän täystuhot hyppisi seinille.

Tämä on uutta minullekkin, outoa ja hieman hämmentävää. En muista koskaan olleeni näin väsynyt, jos ei lasketa sitä kun Vanhimman kanssa vauva aikana sain nukuttua yöllä tunnin syöttöjen välillä, tai lähinnä sen kun poika söi ja oli nukahtanut niin että hänet pystyi laskemaan omaan sänkyynsä. (Tämä on sitten se osa jossa todetaan ihan toisenlainen totaalinen väsymys.)

Mutta tämä on uskomatonta, voin nukkua yöllä 9 tuntia ja viedä lapset hoitoon ja nukkua 3-4 tuntiin lisää, ja illalla nukahtaa vielä tunniksi. Minulta tämä onnistuu kun en ole koko talvena oikein ollut töissä. Ajatella jos olisin ollut, olisinko edes pystyssä?

Pahoinvointi

Olo on ollut -h-u-o-n-o, ei kuitenkaan sillä tavalla että olisi pitänyt ystävystyä wc pöntön kanssa tai opetella uutta lukua norjan kielestä. Mutta se kuvotus! Katsot ruokia ja toteat, sori en pysty syömään tätä, enkä tota, ja toikin taitaa olla "ei-pysty"-kategoriassa.
Se mitä pystyy syömään on aikalailla nopeasti nieltävissä ja hyvinkin kylmää ja nestemäistä. Smoothiet ovat olleet pelastus. Piimästä tehty erityisesti, tai ainakin pari viikkoa, kunnes sekin oli "ei-pysty"-listalla.
Kaikki kevyt ja raikas ja erittäin kylmä on ollut helpottavaa. Salaatit, hedelmät ja valion keitot. Jäätelöä en voinut kuvitellakkaan se oli liian makeaa! Kaikki makea muutenkin, yök!

Aamulla on pakko saada mahaan jotakin ASP! Mehu onneksi on auttanut. Ja kun pojat on saatu hoitoon olen yrittänyt nieleskellä jogurttia, siinä menee tunti!
Illalla koitan syödä OIKEIN kunnolla, kun silloin pystyy ehkä syömään perunaa ja jauheliha kastiketta puolukkahillolla, jotta aamulla ei olisi niin kuvottava olo.
Mitä minullako oli mielitekoja? Vain muutama.

Raskausviikolle 10 päästyäni aamun pahimmat huonot olot lievenivät siedettäviksi mutta ei hyvää ilman pahaa ja illalla olikin sitten pahin olo. Siihen auttoi vain nukkuminen, ihan sama oliko kello 20.00 vai 22.00, mutta se ei muuten mennyt ohi.

Muut oireet

Mielitekoja oli riippuen viikosta, tai niitä mitkä tuntui kauheilta.
rv 6 halusin sietämättömästi sitä piimää, niin paljon että join sitä koko ajan. Lopulta sekin meni ohi.
rv 7 tuli jauheliha ja peruna, jota en yleensä ainakaan keitettynä syö, nyt syön. Pahinta on broileri, yök!
rv 9 Tupakan savu on järkyttävän hajuista, miksi ihmiset polttaa?!

Lisänä on ollut kamalia itkun puuskia, jolloin itkin kuin maailmanlopun partaalla. Syy voi olla mitä mitättömin, haarukka tippui lattialle, paitaan tuli tahra. Todellinen maailman loppu siis.

Koko alkuraskaus on mennyt ihan sumussa, muisteluissa on auttanut Vauva-päiväkirja johon joka viikko olen kirjoitellut sen viikon asioita. Eihän niitä muuten muistaisi!
Kaikki finnien määrät ja alueet kun on toki mielettömän tärkeitä asioita, tai se kuinka likaiset hiukset on yhden päivän jälkeen.

Ensimmäinen neuvola

25.1 oli tämän pitkään odotetun tapahtuman vuoro, ajan varailin innoissani jo viikolla 5, joten odottajan aika on ÄLYTTÖMÄN pitkä. Käynti oli pettymys, en muistanut että eka käynti on aina niin turhauttava. Jutellaan niitä näitä historiasta ja raskauksista ennen, jos niitä tietenkin on ollut, muutama. Niitähän piti käydä sitten läpi oikein kunnolla. Millaiset olot oli ollut ja mitenkä se raskaus sitten meni ja se synnytys.

Vanhin on syntynyt espanjassa ja minun 10 pv kestänyt sairaala reissuni joka alkoi viikolta 33, on ollut aina jokin ihmeellinen käännekohta jokaisella ensimmäisellä käynnillä. Sitä pitää selittää ja ihmetellä. Syytä en edelleenkään tiedä miksi sain yli 40 asteisen kuumeen useaksi päiväksi ja olin puoli tajuttomana Malagalaisessa sairaalassa tiputuksessa ja sektio uhan alla.
Poika kuitenkin syntyi ihan ajallaan ja terveenä, tosin siellä Malagassa. Joka tuntuu olevan kuin sanoisin että synnytin kidutus osastolla. Pakko kuitenkin todeta tämän toisen synnytyksen jälkeen että kyseisen Malagalaisen sairaalan synnytys osasto oli hyvin paljon modernimpi ja hienopi kuin Tays, missä nuorin syntyi. Muuten en mitään eroa huomannut missään.

Mutta sielä neuvolassa, eihän siellä yritetty edes kuunnella vauva sydän ääniä ja niitä niin kovasti olisin tahtonut kuulla. Olisin halunnut tiedon että tähän mun kuvottavaan ja väsyneeseen oloon on oikeasti olemassa elossa oleva selitys!
Mutta ei, pissattiin taas sinne kippoon ja saatiin paperit labraan.
Minä kun halusin sikiöseulonnan tehtävän kunnolla, halusin siis alkuraskauden ultraan, vai onko se oikeammin varhaisraskauden ultra, joka pitää tehdä enne rv 12?

Joka tapauksessa olin täysin unohtanut sen että ensimmäinen neuvola on puuta heinää.
Harmi odotin sitä kovasti.