maanantai 19. huhtikuuta 2010

Tilausta matkaan

Olen hieman myöhässä vauva blogin perustamisen suhteen, kun tuo alku on jo ollutta ja mennyttä, mutta yritän kuroa tuonkin kiinni. Jos siinä onnistun.

Tausta tietoa

Olen vielä 26 vuotias (kesän jälkeen jo ikäloppu 27v) ja kahden lapsen äiti. Vanhin on nyt lähempänä 5v. kuin 4v. Hän on herkkä, ja todella energinen ja niin halukas kasvamaan jo koululaiseksi.
Nuorimmainen on piahkoin 3v, tasaisen rauhallinen ja oikeastaan kaikkeen tyytyväinen perheen vauva, vielä. Molemmat poikia, jotka aiheuttavat aivan varmasti harmaita hiuksia niin isälleen kuin äidilleenkin, ja ehkä hieman naapureilleenkin.
Menoa ja vaarallisia tilanteita ei puutu yhtenäkään päivänä.
Poikien isä, minun avopuolisoni on ulkosuomalainen 34 vuotias iso tähtisilmäinen mies. Turvallinen ja vakaa, omalla espanjalisella tavallaan.
Meillä puhutaan montaa kieltä, onneksi useimmiten kuitenkin yhdestä suusta vain yhtä kerrallaan, toistaiseksi ainakin. Pojat ovat päättäneet ilmeisesti olla perussuomalaisia eivätkä vielä puhu isälleen espanjaa, ja minä kiellän miestäni puhumasta sanaakaan suomea. Kamalinta olisi jos lapset oppisivat puhumaan span-finishiä, ymmärtäisikö silloin kukaan mitään?

Kolmas lapsi on ollut takaraivossa ajatuksena jo vuoden verran ihan oikeana ajatuksena, ei vain hupsuna ajatuksena, ehkä-jos-linjalla. Päätös on ollut kuitenkin se että ei vielä. Meillä on vielä tuo avoliitto kesken, ei olla päästy lisäämään i:tä tuonne sanan sekaan (avIoliitto) ja tarkoitus oli päästä tämäkin asia tekemään kun pojat saa vielä niiiiin helposti hoitoon ja juhlat järjestettyä miltei helposti.
Oma pieni käärö on kuitenkin ollut välillä jopa epätoivoisen haluttu.
Olen istunut apteekissa odottamassa vuoroani useita kertoja, kuukausi kuukauden perään ja tahtonut juosta karkuun, EI EI lääkkeitä enää, ei mitään mikä estää raskauden. Olen kuvitellut jo kuinka hyllyiltä tavarat lentelevät juostessani takki hulmuten ulos. Noh, lopulta olen aina kuitenkin hakenut sen pienen rasiani sieltä farmaseutilta.

Raskaustesti

Olen aina ollut huono siinä että raskaus tulisi yllättäen. Kaksi ekaa kertaa olen tiennyt jo kauan ennen testin tulosta että mitä tuleman pitää, joskus sitä toivoisi että pääsisi kokemaan sen tunteen kun asia tulee ihan puun takaa.
Tällä kertaa uskoin jo mahdollisen tilauksen lähetys hetken jälkeen että nyt tais käydä jotenkin.
Ehkäisy oli jäänyt jo pois, kaksi kuukautta sitten, vahingossa, tai niinhän voi itselleen uskotella..
Lopulta jouluviikolla (oikeasti tästä on NIIIIN kauan) vakkari kampaajallani ollessani tuli outo olo. Heikotti ja teki huonoa. Asiaan en silloin ihme kyllä kiinittänyt huomiota.
Jouluna teki mieli ruuan kanssa juoda viiniä tai edes siideriä, sitä lasissa olikin, mutta jostakin syystä se maistui pahalta. Illalle varatut juustot ja viinit, maistui yhtä pahalle.
Tapanina alkoi naisten ihanin vaiva, semmoinen iloisen yllättävä polte ja kutina, joten matka vei apteekkiin.

Farmaseutti siinä sitten reippaana tätinä kysyi että oletkos raskaana, kun niitä paketteja ihmeteltiin. Totesin vain että voihan se niinkin olla. Matkaan lähti sitten paketti tätä kutinan poistoon tarkoitettua ihme salvaa (canesten) ja rasia jossa oli mitä upein nykyajan luomus, digitaalinen raskaustesti.

Kotona varasin vessan kokonaan itselleni ja tälle keksintöjen ihmeelle, jonka pitäisi kertoa millä viikolla se mahdollinen raskaus olisi meneillään.
Eikun peppu pöntölle ja tikku jalkojen väliin ja odottelemaan sitä tärkeintä. Lopputulos taisi mennä pieleen, tässä ihmeellisen upeassa "kerron-sinulle-raskausviikkosi"-testissä luki että epäonnistunut. Siis MITÄ? Miten tälläisen testin voi tehdä niin että se epännistuu?
Murisin miehelle tovin, taisi jopa kiukusta mököttääkkin hetken.
Lopulta hain kipon keittiöstä ja kiitin mielessäni farmaseuttia joka sai minut ostamaan paketin joka sisälsi kaksi testiä. Tämä toinen testi ei kyllä ollut yhtä hieno kuin ensimmäinen, mutta tässä tilanteessa olisi ollut onnellinen ihan mistä tahansa muustakin testistä, joka vain näyttäisi ne punaiset viivat tai pallurat.

Uusi yritys, tästä tämä kippoon pissailu saattaa alkaa! Tällä kertaa testi toimi! Siihen ilmestyi teksti, olet raskaana. Katsoin testiä hetken ja sanoin itselleni että juu, olen raskaana.
Menin miehen luo ja sanoin että se sanoo että olen raskaana. Tuijotin testiä loppu päivän ja seuraavankin, niin pitkään kunnes testi ei enää näyttänyt mitään. Mitä? Miksi se ei näytä mitään? Mikä testi se tälläinen on? Kaivoin esiin aikaisemmat testit, niissä on edelleen viivat tallella! Mä tarvin testin josta mä näen vielä viikonkin päästä että siinä on jotakin! Cittari toimi onnellisena testin myyjänä, ja uudelleen kippoon pissailu, ja positiivinen testi. Nyt se sentään näkyy, vilkuilin testiä usean viikon ajan.

Ekana testi päivänä taisin miehen sylissä tirauttaa itkunkin, meille tulee vauva-pöhnässäni. Mies virnuili jo tuttua vauva-virnuiluaan, ei sitä muuksi voi kuvata. Silmissä loisti tähdet ja suu oli pepsodent hymyssä korviin asti. Taisi sieltä tulla "ay, Princess"-lausekkin.

Meille tulee vauva!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti