lauantai 29. toukokuuta 2010

Rv 26

Viikko on taas kohta ohi ja suunnataan kohti uutta, mihin ihmeeseen se aika häviää?

Tällä viikolla oli neuvola-lääkäri.
Jep, et sellaista. Kaikki varmasti tietävät mitä siellä tapahtuu. Asiaan pitää siis asennoitua.
Miettiä mitenkä siellä tutkimuspöydällä oikein maataan, ja laittaakohan se lääkäri tällä kertaa ne sälekaihtimet kiinni vai näkeekö viereisen tonti asukkaat kaiken? Näinkin kun on käynyt minulle.

Koko käynti oli aika häsäystä, Pikku J:llä oli 3v. neuvola juuri samaan aikaan ja minä sitten törkeästi kiilasin ohi toisen äidin jonka piti olla minua ennen. Oma th kun päätti että mee nyt äkkiä sinne, että kerkiät sinne pojankin neuvolaan edes hetkeksi.

Tällä kertaa se lääkäri muisti laittaa ne sälekaihtimet kiinni joten sain vain keskittyä siihen ettei joka paikkaan satu ja etten vingu kuin pieni eläin. Selälleen olo on ihan mukavaa vielä, mutta jalat niissä tuissa ei ole kivaa, kun lantio ei sitä kestä.
Vauvan sykkeet kuului hienosti ja oli 150 luokaa, niitä aika pitkään kuunneltiin.
Olen aina miettinyt että oletetaanko siinä vaiheessa että äidin naama loistaa kuin naantalin aurinko siitä ihanuudesta että kuulee lapsensa sydämen? Itse kun en ensimmäisen kerran jälkeen asiasta herkisty. On kiva tietää että elämä jatkuu tuolla pienessä sisävesialtaassa ja polskijalla on asiat kunnossa.

Minua kiinnostaa ainakin tietää mitenkä se vauva siellä oikein on, kuten aikaisemmin olen sanonut olen ihan pihalla koko asiasta. Minulla ei ole mitään tietoa mitenkä se vauva siellä voisi olla. Toiset kun osaavat kertoa missä mikäkin on, minä osaan sanoa vain että joo on se siellä!
Vatsan päältä tunnustelemalla lääkäri ei keksinyt että missä se pää on. Ajattelin että jee, joku muukin joka ei tiedä! Sitten mietin että, mikäs lääkäri se tuollainen sitten on?

Epämiellyttävä osuus tuosta käynnistä kertoi tuloksen jota osasin jo odottaa, kaikki ihan ok, paitsi että neuvolakorttiin tuli merkintä että sormelle auki. Tämä nyt ei ollut mikään yllätys, uudelleen synnyttäjille tämä on tavallista. Tämä tutkimus valotti kyllä sitä mitenkä se vauva on. Pää on löytänyt tiensä jo alas. Päättelin siitä sitten myöhemmin, että peppu on sitten tuolla oikeassa kyljessä, sen verran mukavasti siellä jokin painaa. Haa, kerrankin tiedän jotakin!

Onneksi käynti oli nopeasti ohi. Seuravaa kertaa siis odotellessa, ja sehän tulee vielä!

Muuta kivaa..

Torstaina tajusin että se pikku J on saanut parvorokon. Viikonloppuna poskiin nousi kova puna, samoin niskaan ja kämmenselkiin. Ajattelin että auringosta johtuvaa ja asia unohdettiin. Sitten kun poika sai kuumeen, tajusin asian. Ja kiireellä soittelemaan terveyskeskukseen, josta ei tietenkään vastattu. Onneksi oma th sitten vastasi.
Parvorokkohan ei raskaana olevalle ole mikään leikin asia. Omalta osaltani olen onneksi ohittanut riskiajan, eli 24 viikkoa. Parvo voi aiheuttaa keskenmenoa ja mm. sikiön anemiaa.
Sain kuitenkin lähetteen verikokeeseen jotta voidaan todeta olenko itse parvon joskus sairastanut, äitini kun ei ihan täysin varma asiasta ollut. Suurin osahan sen on sairastanut tietämättään.

Minä sitten reippaana Mamana istuin tunnin odottelemassa sitä että joku saapi lykätä neulan käteen. Inhoan neuloja, tai sitä hetkeä kun se tungetaan tuonne ihoon, muuten voin sitä siinä tuijotella. Onneksi en odotellut puoltatoista tuntia niin kuin moni kertoi tehneensä. Koko homma oli ohi 2 minuutissa ja tuloksia saa odotella ainakin ensi viikon puoleen väliin.
Joku voisi ottaa tästä kovasti huolta, mutta itse olen ihan positiivisella asenteella. Parvolla on vain 13 viikon itämisaika, mikä huoli tässä? Taidan ottaa asian melko rennosti?



maanantai 24. toukokuuta 2010

Vaunujen sakea viidakko

Eksyin rv 6 tienoilla lastentarvike liikeeseen. Hieman ajoissa, tiedän, mutta jos mies voi miettiä autoa tai sen renkaita kuukauden, minä voin miettiä niitä vaunuja puoli vuotta! Ostos on ihan yhtä tärkeä kuin auto, ainaki minun mielestäni.

Mutta herran jumala niitä vaunuja! Ei yhtään mitään minkä huolisin. Hummereita hummereiden perään, missä ne minit ovat? Suomessa ei näytä olevan minejä!
Mitkä sitten on Hummerit? Sellaiset jotka jyrää kadulla, ja vievät autosta koko tavaratilan, sinne ei enää vaunujen jälkeen mahdu edes voi pakettia.

Minit taas ovat niitä jotka mahtuvat auton tavaratilaan vaikka siellä on kaksi isoa matkalaukkua. Ja kun kulkee kadulla ja tulee toiset vaunut vastaan tietää että ne mahtuu ohi, eikä tarvitse miettiä mihin suuntaan väistää kadullekko vai eikö väistä ollenkaan!

Jokaisella on omat vaatimukset vaunuille. Itse näen tärkeänä että meidän ei tarvitse vaihtaa autoa sen takia että vaunut mahtuvat kyytiin, kun muuten autoa ei tarvitse vaihtaa. Ja että ne menee 70-luvulla rakennetun talon mini-mini hissiin ja pääsen itsekkin samaan kyytiin, en ihan innolla juokse 6 kerrosta kierrerappusia ylös.

Lisäksi ihan ehdottomana vaatimuksena on se että auton istuin napsahtaa kiinni ratas runkoon. En voisi kuvitellakkaan että vauva pitäisi nostaa nukkuvana autosta vaunuihin sylissä. Mielummin nostan vauvan nukkuvana turvaistuimessa ja annan lapsen jatkaa uniaan. Tämä on toiminut meillä kahden edellisenkin kanssa ja olen tälläisten vaunujen puolesta puhuja henkeen ja vereen.

Yllätys on ollut suuri kun huomaan suomessa myytävien vaunu-systeemien yksitoikkoisuuden. On toki heittoaisaa ja erillaista lippaa ja renkaita, jarruja siellä ja täällä, mutta missä on oikeasti se mukavuus? Ei ole mukavaa kyykkiä sateessa parkkipaikalla ja irrotella vaunujen renkaita, siinä pääsee useampi ruma sana jopa sellaiselta äidiltä joka niitä ei yleensä suustaan päästele.

Olenko itse vain tottunut helppoon ja yksikertaiseen, naps sieltä ja naps täältä ja runko on pienenä pakettina. Uusi naps ja runko on taas käyttö kunnossa ja seuraavan naps, lapsi on istuimen kanssa paikallaan.

Vaunujen paljous voi toki turruttaa, merkkejä on kymmeniä. Brioa, britaxia, quinnyä, emmaljungaa....ja sitten on ne mistä te ette varmaan tiedä, joista minä tiedän, Chiccot ja Janet.
Chiccot meillä on ollut kahdella ensimmäisellä, sellaiset travel systemit, joissa mukana tulee ratasosa, turvaistuin, sekä kova koppa, ja kaikki ihanasti klick&klack systeemillä, vain nappia painamalla kiinni koko systeemiin ja mahtuu autoon kuin autoon. Eli oikein kunnon minit. parasta näissä on ollut vielä se että takana on seisomateline joten hieman isompikin lapsi kulkee mukana helposti.

Seuraavana ihmettelyn kohteena tulee hinta, vaunuihin voi upota helposti 700-900€, eikä se edes sisällä auton turvaistuinta! Siis mitä? Jep, vertasin vaunujen ostoa autoon, mutta ei ne nyt sentään silti autot ole!

Itse olen käynyt läpi useamman eri merkin, ja päätynyt muutamaan vaihtoehtoon. Quinny speedy + maxi-cosi kaukalo (se ihana sini-punainen) tai britaxin vastaava systeemi + britaxin kaukalo. Ongelma on että en pidä speedyn rungosta, mutta siihen menevästä kopasta kyllä. En pidä britaxin kopasta, mutta rungosta kyllä.
Olen tuijotellut ja testallut niitä enemmän kuin miehet testailevat autojaan ja niiden erikois varusteita.

Lopput ulos oli se että en ottanut kumpiakaan. Meillä on nyt varastossa odottamassa Herculesit, ihanan ruskea-beigellä kuosilla. Ne mahtuu autoon ja hissiin. Ne napsahtaa nopeasti kasaan, istuimen saa kumpaan suuntaan tahansa, niissä on riittävän isot renkaat talvi kävelyille ja ne ovatkepeät ja helpot ja ennen kaikkea ne olivat pienemmän kuin vanhat chiccot.

Olen raivannut tieni vaunujen viidakosta!

torstai 20. toukokuuta 2010

Ympäri mennään ja potkuja sataa!

Masun suunnalla on menossa ilmeisesti sirkus temppujen harjoittelu. Joka suunnasta, ylhäältä alhaalta ja navan kohdalta sekä joka sivusta ja kaiken sen välistä joku on tuuppimassa!
Välillä on kiva tuupata virtsarakkoa tai muuten vain kohdun pohjaa, mutta sitähän se teettää ahtaassa jumppaaminen.
Ympäri siellä mennään ihan varmasti monta kertaa päivässä, ihan kuin äiti olisi oma särkänniemi! Parhaat laitteet ikinä!

Onneksi ollaan vielä siinä vaiheessa raskautta että liikkeet ovat kuitenkin pehmeitä muksautuksia, eikä teräviä ja kovia potkuja. Vielä saa yöt nukuttua jos vain löytää asennon jossa ei makaa suoraan mahan päällä, mikä on yllättävää kyllä ollut jo melko haastavaa.
Pikku polskija toki muistaa muistuttaa että, hei tyyppi sä makaat mun päällä, jos näin sattuu käymään. Jota sattuu usein. Olen perus vatsalleen nukkuja ja muuten en saa unta joten pitäähän sitä välillä mamankin yrittää jos se polskija ei vaika huomaisikaan.

Viime yönä näin untakin jaloista jotka minua nytkin potkivat. Vatsan läpi näkyi selkeä jalka varpaineen kaikkineen, yritin kovasti ihmisille ympärilläni näyttää että katsokaa nyt se on polskijan jalka! Valitettavasti kaikki katsoivat minua hieman säälivästi ja aivan varmasti ajattelivat että mistä säkin ton mielikuvituksesi olet löytänyt.

Yöt ovat onneksi vauvan osalta helppoa aikaa, mutta lämmön osalta ei ihan niin helppoa.
On ihanaa että se kesä tuli, en ole yhtään talvi ihmisiä ja vihaan kylmää. Nyt ongelma on kuitenkin tämä lämpö. En kärsi niinkään turvotuksesta jonka aiheuttaisi raskaus, vaan turvotuksesta jonka aiheuttaa lämpö. Sormet tuntuvat turpeilta ja usein melko ikäviltä. Kylmä vesi auttaa hetkellisesti.
Eilen illalla päätin muuttaa makuuhuoneemme järjestystä niin että nukun nyt suoraan ikkunan alla, valitettavasti vasta aamun tunteina ilman on jo sen verran viilentynyt että siitä on jotakin apua. Mutta raskaana ollessahan saa päättää mitä haluaa, eikö niin? Vaikka uudelleen ihan uuteen järjestykseen.
Mieheni on vielä niin lämmin tapaus, kun sitä espanjalais verta siellä virtaa etten voi kuvitellakkaan hänen kättään selälläni mitenkä hän yleensä nukkuu, poskiini nousee jo puna niinkin pienestä asiasta. Ja nyt tarkoitan punaa kuumuudesta, ei häveliäästä olosta.


maanantai 17. toukokuuta 2010

Äitiysvaatteet ja niitä himoja....

Viikkoja on kertynyt jo sen verran että mahakin rupeaa olemaan jo aika iso, omasta mielestä mieletön pallo, joten omien vaatteiden päälle saaminen on haastavaa ja oikeastaan jo ihan mahdotonta. En millään ymmärrä niitä tulevia äitejä jotka sanovat pärjänneensä omilla vaatteillaan, miten ihmeessä se tapahtuu? Ovatko housut auki ja napa paljaana?

Tämän päiväinen vaatekaapin siivous ja tarkastus toi todellisuuden päin kasvoja, mitä ihmettä voin pukea päälleni ja näyttää säädylliseltä? Farkkuhameen joka vetelee vesirajassa ja nappiakaan ei saa kiinni, olisihan se tietenkin aika, hmm, mielenkiintoisen näköistä.
Kaappiin jäi muutamia toppeja ja paitoja, 2 äitiys kauluspaitaa ekasta raskaudesta, joita voin pitää töissä kun pitää tarjoilijan asuun sonnustautua. Lisäksi on yhdet mama suorat housut, juuri samasta syystä, eli töihin. Ja siinä ne sitten olikin, hurja määrä vaatteita! Nekin vähäiset on ajateltu töihin, en voi olla juhlavastaava jos ei voi asianmukaisesti pukeutua. Mutta ei joka päivä töissäkään ole juhlaa, ja onhan se elämä muutakin kuin työtä, tietääkseni.

Kotonahan voi rauhassa olla joissakin yöhousuissa ja paidassa jota pitää repiä koko ajan alaspäin, mutta ei ihmisten ilmoilla.Aikaisemmista raskauksista en tosiaan ole saanut säästettyä kuin kaksi paitaa, housuja muistan käyttäneeni niin pitkään kun ne eivät enää pesua kestäneet, eli todella pitkään.

Ensimmäisestä en muista ostaneeni kuin nuo kauluspaidat,tällöin olin espanjassa ravintolassa töissä ja oletin niitä siellä tarvitsevani, oletus osoittautui vääräksi.
Muuten ostin normivaatteita ja muodissa oli housut joissa oli iso resori vyötäröllä.
Toisessa raskaudessa taisin ostaa alesta farkut ja suorat housut +paidan.
Kaverit ovat koittaneet lainata jotakin, mutta esim. lappuhalaari farkut eivät ole yhtään tyyliäni, ne on minusta raskaus ajan shrekit, tosin eivät yhtä hauskat.
Muutenkin olen huomannut että monet äitiysvaatteet huutavat oikein kunnolla että olen RASKAANA. Ihan kiva juttu mutta en halua näyttää miltään entisaikojen tantoilta kaavut päälläni.
Tänään kävin erässä vaateliikkeessä jossa marssin suoraan sinne äitiysvaate puolelle. Onhan siellä vaatteita, jotkut ihan kivojakin, mutta eräskin mekko näytti siltä kuin ompelija olisi ommellut kankaasta putken, rypyttänyt hieman rinnuksilta ja tehnyt kaulaukon, sekä reijät käsille. Värikin oli myrkynvihreä. En voisi pitää. Tai ehkä en tajua tätä muotia, enkä montaa muutakaan asiaa..
Lopulta sieltä löytyi ihan kivat capri mittaiset vihertävät housut, mutta stadaa hinta taivaissa! Kaksi metriä toiseen suuntaan ja henkarissa roikkuu miltei samanlaiset housut, hintaa huomattavasti vähemmän ja ah, ihan pallomahaisellekkin sopivat, niissä on resori kuin äitiyshousissa. Ihmettelin vain että miksi ihmeessä ne äitiysvaatteet on oltava niin mielettömän hintaisia?
Vaatteet saisivat mielestäni tuoda sen esille että olen raskaana, mutta kauniisti, ei kaapumaisesti. Ihanaahan se on että vaatteet sopivat eivätkä tunnu ikäviltä, mutta itse saan olla ainakin puolet raskaudesta miettimättä sitä miltä maha näyttää? Onko se liian iso tässä paidassa ja peittääkö tämä paita sen? Olenkohan saanut lisää mahaa? Ainakin näitä miettii hieman eri vinkkelistä kuin ennen raskautta. Voi rauhassa laittaa paidan joka on hieman tiukka ja muuten voisi lojua kaapissa.

Raskaus on taivas, se antaa anteeksi yhden suklaapatukan enemmän kuin muuten!
Siitä suklaapatukasta puheen ollen snickers on osa taivasta! Ainakin minun taivastani! Himo niihin on niinkin suurta että eräänä päivänä päätin leipoa kakun joka maistuu snickersiltä, hmmm.

Mikä siinä on että raskaus aikana tulee himoja asioihin joita ei voinut kuvitella syövänsäkkään? Olen himoinnut myös vihreitä oliiveja, joita en ennen syönyt edes millin palaa. Ja hei asuin sentään maassa missä niitä on joka puolella! En syönyt edes salaattia jos siinä oli ollut oliiveja. Ja nyt hermostun kun mies on syönyt MINUN purkkini oliiveja! Eikä s-marketin oliivit ole sama asia kuin lidl oliivit, painivat täysin eri sarjassa!Ah, niin ja aioli, hmmm. Mielellään itse tehyt aito espanjalainen oman miehen toimesta, siihen voi dipata kasviksia, ranskalaisia tai sitä voi käyttää salaatin kastikkeena, kunhan sitä on jääkaapissa olemassa.
Onneksi siihen on tämän hetkiset himot jääneet, ei multaa tai muutakaan omituista, ihan vain asioita joista pidin ennen ja toisia joista en pitänyt ennen enkä uskonut koskaan välittävänikään.
Vielä on monta viikkoa edessä uusille tuulille puhallella, niitä odotellessa!



rv 24 +3


maanantai 10. toukokuuta 2010

23 viikon olot

Rv 23 o nyt takana, ja johan olikin viikko!
Jos olisin 13 viikolla tajunnut että se olo silloin oli vain lasten leikkiä en olisi kyllä uskonut.
Jos silloin kuvotti ja yökötti ja ruuan nieleminen oli hankalaa niin entäs nyt?

Viikossa on 7 päivää, kaikkihan sen tietää.
Mutta kun viikossa on 5 päivää jolloin tuntuu että makaa maassa tajuttomana niin viikko tuntuu ainakin 7 viikon mittaiselta 7 päivän sijaan.
Yhtenä päivänä puhaltelin ja nojailin kaupan jonossa, toisena istuin yleisessä vessassa lattialla vain 10% vaatteista ylläni nojaten pönttöön ja toivoen että taju ei lähde ja sydän voisi jo rauhoittua. Se laatta lattia oli niin ihanan KYLMÄ ja mulla oli niin KUUMA! Onneksi vessoissa ei ole kamera valvontaa...
Kolmantena päivänä jalat eivät pitäneet ja makasin sängyllä kuin liikunta kyvytön rauhoitellen heikkoa oloa ja sydäntäni. Neljäntenä päivänä kuumuus iski ihan uudella tavalla ja tuntui että silmät hikoilivat! Voivatko silmät edes hikoilla? Asioiden hoitaminen jäi siihen, kauppaan ei edes kannattanut yrittää mennä, autossakin piti olla lämmöt pois, miehellä taisi olla julmetun kylmä kun puhallin puhaltaa 15,5 astetta ja tämä mama repii vaatteita pois. Ensin sukat, sitten takkia pois ja sen jälkeen paidan kaula aukosta kiinni ja se niin kauas kaulasta kuin kykenee ettei tee huonoa.
Viides päivä olikin sitten vain kuumuutta ja heikkoa heikotusta, ihan siedettävää tuohon kaikkeen muhun verrattuna.

Viikko on ollut siis melko raskas, neuvolassa on käyty ja sinne on soitettu usein kun olo ei helpotu. Oireille ei ole löytynyt selitystä, pelkkiä arvailuja.
Väärä rautalääke tai raudan imeytymättömyys, joka toikin mukanaan sen että sain maidon käyttö rajoituksen. 2 lasia maitoa per päivä + muut maito taloustuotteet minimiin. Hb oli 118. Mutta kun sitä maitoa tekee mieli koko ajan! Juon sitä mielummin kuin vettä mm. 1.5-2l päivässä. En osaa aamulla edes syödä mitään missä ei ole maitoa! Ja retafer mitä nyt napsin pitää ottaa ruuan kanssa. Obsidan oli helpompi, mutt TH epäili että sekin voisi olla syy miksi pyörryttää, obsidan kun voi sitä tehdä. Positiivisena asiana kuitenkin se että minulla on nyt koko raskauden ajalle ja pari kuukautta ylikin neuvolasta saadut rauta tabletit, eli ne ei todellakaan lopu mihinkään!

Yhtenä epäilynä on, etten syö riittävästi, omena ja lasi appelsiini mehua ei kuulemma riitä aamupalaksi. Pitää syödä jotakin suolaista, puuroa (johon en ole koskenut sen jälkeen kun olin 4v) tai leipää. Minähän en ole eka-tokaluokkalaisena olon jälkeen syönyt aamupalaa, sen hedelmän ja mehun saan alas ja sit onkin jo työtä niellä yksi leipä. Mutta kun olot tulevat kellosta riippumatta, en usko että syy on ruoka.

Ehkä kaikkein järkevin epäily on veren virtaus. Eli näillä viikoilla vauvan istukkaveren virtaus on niin voimakasta että se muuttaa minun veren virtaustani ja aiheuttaa heikkoa oloa.
Mutta miten selittää sen että aina on niin KUUMA?! Ja tarkoitan jotakin ihan mieletöntä kuumuutta, ihan kuin olisi puettu neljä pilkki haalaria päällekkäin ja istut vielä peiton alla.
Tiedän että kilpirauhasen toiminta on raskaana ollessa huomattavasti aktiivisempaa ja aiheuttaa kuumuutta, mutta täälläistä?

Onneksi kuitenkaan koko päivä ei ole tälläistä. Iltasin olo on jo oikein mukava ja vauva potkii kovasti kylkiin, ilmoittelee ihan selvästi että minä se vain olen, hähähää...
Potkut tuntuvat siltä kuin mahassa menisi monta kuplaa rikki kerralla, välillä ne tuntuvat ihan kunnon potkuilta. Potkujen suuntakin on aina kylkiin joten kädet ja jalat ne siellä polskijalla heiluu, liekö koittaa jo salsaa harjoitella!

Yö aikana maha on ruvennut tulemaan tielle, nukun aina vatsalleni ja niin teen vieläkin, tai noh, kylki-maha asennossa jossa toinen jalka on suorana ja toinen koukussa vatsan lähellä. Kääntyminen tästä asennosta ei olekkaan enää helppoa, käännyn tajuamattani vieläkin vatsan kautta ja olenkin huomannut että nostan itseäni hieman ylös jotta maha mahtuu alta.

Nyt te mietitte että kuinka iso se maha oikein voi olla näillä viikoilla, mikä mammuutti siellä kasvaa?
Mittaa tuli tänään 97cm navan kohdalta kun mittasin. Että juu sitä mahaa on.
Ekassa raskaudessa rv 24 mahan ympärystä on ollut 93cm, eli aika iso ollaan jo nyt! Toki pitää muistaa että ei olla ekaa haikaran tilausta odottelemassa, tosin tälläkin koitan varmaan omaa oloani rauhoitella...

Hyvillä mielein kuitenkin aloitetaan tänään rv 24, ei se ainakaan pahempi voi olla kuin edellinen, siihen kun vaaditaan jo aika paljon!



tiistai 4. toukokuuta 2010

Vauvan vaatteita & Shoppailu himoa


Viime viikolla sain neuvolasta paperit kelaa varten ja äitiyspakkuksen ottaminen tuli taas ajan kohtaiseksi, tai ainakin asian pähkäily. Asiaa ei helpota se että uusi paketti on julkaistu ja se oli meidän mielestämme oikein varteen otettava, muutamaa oranssia vaatetta lukuun ottamatta jotka aiheuttivat ainakin minulle yökkäys refleksin. Nämä kaksi vaatetta edustivat minulle 80-lukua, ja en voi sietää sitä millään, vaikka olenkin itse sillä luvulla syntynyt.

Mietimme sitä kuinka paljon mitäkin vaatetta pakkauksesta tarvitsemme. Loppu tuloksena oli vain haalari, ja muutamat smurffi housut. Niin niin, smurffi housut, ne puolipotkarit. Muutamat bodyt ja peitto. Eli aika matalaksi käy meidän käyttöönotto prosentti pakkauksesta.
Kaiken lisäksi meillä kun tuo -08 pakkaus jo löytyy, ja siihen kuinka paljon sitä käytettiin, oli hyvänä vertailuna. Vanhimmasta en pakkausta tai rahaa saanut ulkomaan asumisen vuoksi, silloin olisin ollut jopa valmis sen tilaamaan. Äiti lopulta antoi suurimman osan tuosta paketista kun siskoni on syntynyt samana vuonna vanhimman poikani kanssa.
Päätös nyt kuitenkin tällä suunnalla syntyi ja rahana lähtee äitiysavustus tähän suuntaan. Mies sanoi vain että sillä rahalla hänelle pitää ostaa niitä kondoomeja mitä paketi mukana olisi muuten tullut. Totesin että taitaavat olla ne edellisetkin tuolla kaapissa, saat ne. Ovat olleet niin kovassa käytössä tässä perheessä, ei kai muuten tätä lisäystä olisi matkalla...

140€ ei tietenkään ole mikään mieletön raha vauvan varusteisiin mutta tutkimus vanhoihin varastoituihin vaatteisiin osoittautui hyvinkin tuottoisaksi ja ainakaan 60cm vaatteista ylöspäin ei tarvitse ihan heti hankkia. Joten uskon että tuolla rahalla se tarpeellinen tähän perheeseen varmasti saapuu.

Tämän vaate katsaumuksen jälkeen on kasvanut mieletön himo shoppailla niitä lisää. Juurihan toki sanoin ettei niitä tarvita, mutta...
Kaupat ovat taas väärällään kaikkea ihanaa jota on mielettömän rentouttavaa hypistellä.
Valitettavasti olen tälläinen hitaasti heräävä tapaus ja aina kun johonkin ihastun ja päätän että tuon haluan, kokoja ei sitten olekkaan. Eräässäkin vaateliikkeessä oli AIVAN ihana harmaa kevythaalari syksyä ajatellen, siinä olin niin söpö pikku pöllö että! Pöllöt jotenkin nyt ovat ihastukseni kohteita. Niin eipä siellä ollut kokoa 62 jonka oletin tarvitsevani. Koko Tampere ei omannut kyseistä haalaria kyseisessä koossa ja helsingissäkin näytti kuulemma ykköstä. Eipä tietenkään sieltä voinut sisäisenä pyytää sitä lähettämään....se oli vain niin ihana. Olisin sen kovasti halunnut. Nyt pitää luottaa että syksy tuo tullessaan jotakin yhtä ihanaa!
Ennen kun tuota shoppailua rupean harrastamaan oikein antaumuksella olisi ihan järkevää miettiä mihin saamme vauvan vaatteet. Meidän ihanassa 70-luvulla rakennetussa kodissamme kun ei ole kaappi tilaa riittävästi tai edes kohtalaisesti 4 hengen perheelle. Parit siivouskaapit ovat tässä taloudessa muuttuneet vaatekaapeiksi. Vauvankin kaappi taitaa syntyä henkarikaapista johon jostakin pitänee etsiä hyllyt!
Ennen vaate shoppailua pitänee siis tehdä hylly shoppailut, josta varamasti tulee oikein mielenkiintoista. Muistan varmasti ottaa kaapin mitat, mutta tiedän lähteväni niiden metästykseen ilman sitä lappua...

Tälle vauvalle shoppailin jo heti rakenne ultran jälkeen peiton. Minulla on ollut tapana ostaa jo pojille omat peitot, jotka olen sitten säästänyt. Toiset säästävät ja panostavat kotiutus vaatteisiin, itse en edes muista mitä pojilla on ollut päällä kotiin tultaessa. Lisäksi talteen on menneet yhdet ensi tutit, syytä en oikein edes tiedä.
Mutta joka tapauksessa, Vihaan vaaleanpunaista joten se ei kuuluisi meidän väreihin vaikka tulossa olisi tyttö, joten matkaan tarttui tälläinen;


Viime viikolla sain töissä eräältä ryhmältä joka meillä kävi joulukuusta 2 viikon välein lahjaksi itse neulottuja täysvillaisia vauvan vaatteita. Tiesin jo etukäteen että jotakin sieltä tulee, kun eräs täti pyysi etukäteen valitsemaan jotakin. Valitsin vauvan myssyn, joten yllätys oli erittäin suuri kun kasista yksi toisensa jälkeen nousi vaatteita. Tämä täti kommentoikin että; " ei tässä vielä kaikki, kun näyttääkin siltä että sieltä taitaakin tulla kaksoset!" Kiittelin kovasti tästä "kohteliaisuudesta" ja kotona ryntäsin peilin ääreen toteamaan että olenko todella NIIIN iso? Meillehän ei ole todellakaan tulossa kaksosia, vaikka maha olisikin todella iso.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Ei niin mukava raskauden oire

Mietitäänpä...

Seisot kaupassa kassa jonossa ja toivot että kassa olisi super nopea tänään, koska silmissä sumenee ja sydän lyö normaalia nopeampaa. Mietit että liiku nyt jono, LIIKU! Sitten käy niin että saat maailman hitaimman kassan, joka bongaa joka ikisen hampurilaisen vaikka niitä siinä on useampi ja voisi ne ihan ilman konettakin laskea, mutta ei, joka ikinen piippaa ja hitaasti. Silmissä sumenee pahemmin ja tuntuu että toi kassa tyttökin muuttuu jo kahdeksi. Seuraavan asiakkaan tavarat piippailee kassan laitteissa ja availet jo takkia tai kiskot hihoja ylöspäin ja kaulusta alemmas toivoen että saat ilmaa hengittää, kylmää tai edes viileää ilmaan! Ja taas piipataan joka ikinen maito. Nyt jo nojailet mihin pystyt, käsistä on hävinnyt voimat ja tuntuu kuin jalatkin heikkenisivät, sydä lyö nopeampaa kuin pitäisi. Mietit että voisi jo olla sinun vuorosi ettet kohta makaa tuossa lattialla pitkin pituuttasi tietämättömänä mistään. Keskityt hengittämiseen ja takana oleva jo huomaa että jotakin on vinossa. Lopulta se kassa saa sinun tavarasi piipattavaksi, otat tukea linjan reunasta rystyset valkoisena ja katselet kattoa. Lopulta pääset maksamaan ja rahojenkin laskeminen kassalta kestää ikuisuuden. Huono-olo vyöryy lujempaa päälle ja silmissä sumenee entisestään, kasvot loistavat valkoisina ja hiki noruu joka paikkaan. Pakkaat tavarat hengen hädällä kasiin ja miltei juokset ulos. ILMAA, kylmää ilmaa! Ihanaa!

Luulit jo että olosi on normaali, että kaikki ihme oireet ovat hävinneet ja voit nyt keskittyä normaaliin elämään ja kasvattamaan mahaa. Mutta ei, nyt saat miettiä että miksi näin kävi, miksi olit lähellä pyörtymistä TAAS.
Mittailet verenpainetta ja toteat että samaa se on kuin aina ennenkin. Mietit että onkohan vauvalla kaikki hyvin ja mitenkäs se mun hemoglobiini? Pitäisikö soittaa neuvolaan ja kysyä että mitäs nyt?

Tämä on tämän raskauden perus oloja. Viikottain tuleva pyörryttävä olo, joka vie kuin tsunami, ja muuhun ei sitten keskitytäkkään. Kaupassa olen ollut ilman takkia ja mielelläni siellä kylmä osastolla, mies saa hoitaa kaiken muun ostamisen. Ja se on siitä onnesta mykkänä kun en ole mulkoilemassa vieressä että mitäs nyt? Ootko varma että tuota tarvitaan? Kassalla ollessani kun en keskity muuta kuin siihen että pysyn pystyssä ja pääsen heti just nyt pois sieltä! Joten kotona olen vasta tietoinen että mitä tuli ostettua ja mitä ei.

Onneksi olen osannut varautua tähän jo etukäteen, tätä kun se on ollut noista kahdesta edellisestä myös. Olo ilmaantuu noin 19 viikon tienoilla jä häviää sitten joskus, JOS häviää.
Viimeistään kun ollaan synnyttämässä. Onneksi.

Ololle ei ole löytynyt selitystä. Syön kyllä nykyään rauta tabletteja joka päivä, samoin c-vitamiinia ja foolihappoa jotta se rauta ystävällisesti imeytyisi. Ongelma kun on se että raudan imeytymiseen vaikuttaa maito, jota saatan juoda jopa 1-2 litraan päivässä, plus kaikki muut maitotalous tuotteet. Joten pilleriä vain naamaan, jos se syy onkin tuo 114 tienoilla oleva hb.
Neuvolassa kyllä epäiltiin myös alhaista verenpainetta , yläpaine 100 luokaa ja alapaine 60 tienoilla usein jopa lähempänä 50.

Onneksi kuitenkin tämäkään ei ole päivittäistä, ja tiukat potkut vatsan sisällä muistuttavat että hyvällä asialla ollaan.