sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

rv 28 & uusinta testi

Heh, uusinta testi kuullostaa jotenkin hurjalta, ollaanhan tässä jo haikaraa odoteltu tovi.
Tämä uusinta testi nyt ei kuitenkaan ole se raskaustesti.
Sain viikolla puhelun neuvolasta omalta terveydenhoitajaltani. Olin ihan täysin unohtanut koko parvorokon vasta-aine testin ja siitä tuloksia hän soitteli. Ainut että puhelu olisi voinut olla hieman kepeämpi ja iloisempi. Itse olin juuri TAAS itkeä pillittänyt jostakin älyttömästä asiasta itsekseni kotona kun puhelin soi. Joten taisin olla aika harva sanainen th:lle, kun en kehdannut kerrankin suutani avata, jottei toinen tajua että itku silmässä siellä olen. (Onneksi ei vielä ole mitään näköpuhelimia, silloin voisi olla jo aika hankalaa yrittää teeskennellä jotakin muuta kuin itkuista..)

Loppu tulos tuosta puhelusta on nyt kuitenkin se että labrasta tahdottiin parvorokon vasta-aine testi nro 2. Tuloksissa oli vasta-aineet hieman koholla, mitä en ihan tajunnut mitä se ihan oikeasti tarkoittaa, mutta oletan siitä kaikesta muusta mitä th puhui, ettei asia ole ihan ok.
Ymmärsin että epäilys olisi että parvon olen sairastanut raskauden aikana ilman oireita, th niitä oireita kun vielä erikseen kyseli. Sain siis lähetteen labraan heti samalle aamulle.

Miehelle päätin soittaa asiasta. Ja enhän minä itkultani saanut edes sanaa suustani. Minä joka hieman jopa naureskelin sille että juu juu parvorokko minulle tässä raskauden aikana, ei ikinä! Ja nyt sydän syrjälläni selitin asiaa miehelle minkä itkultani pystyin. Ensi järkytys oli siis aika raju. Tai sitten siihen sekoittui se aamuinen itkeskely, jompi kumpi, mutta olo ei ole ihan luottavainen enää.

Reippaana tyttönä kävelin taas labraan istuskelemaan ja onnekseni pääsin alta 5 min sisään. Tällä kertaa asia hoitui yhtä nopeasti kuin viimeksi, labran täti vain ihmetteli isoa mustelmaa käsitaipeessa, totesin et juu tää on testattu jo 2 viikkoa sitten. Nyt käsi on kunnossa, vanha mustelma on hävinnyt eikä uudesta testistä tullut mitään. Mutta oli mielettömän kiva olla ylppäreissä kun kädessä komeili purppuranvioletti mustelma, et hei vaan tälläinen pikku narkkari tässä! Onneksi sukulaiset ottivat asian aika kepeästi.
Nyt odotellaan sitten taas pari viikkoa testien tuloksia, sydän syrjällään.

Tutkin parvorokkoa hieman enemmän netistä. Oletus kun on laskelmien mukaan että sairastin sen ennen rv 20, kun tauti riehui poikien hoidossa. Ja riskiryhmään kuuluu jos rokon on sairastanut ennen rv 24. Eli onneksi olkoon vain.
Vauvallehan tämä on pahin juttu. Sikiökuolema on suurin riski, mutta eiköhän sen voi unohtaa kun polskija meuhkaa aamusta iltaan mahassa. Suurin on nyt vauvan anemia. Ja toisena on mahdollisuus sairastua
Myös sydänlihas-, maksa- ja keuhkotulehdukseen. Eräs sukulaiseni kuoli sydänlihaksen tulehdukseen, eli olen todella huolissani asiasta. Vitsit ovat käyneet asian kanssa hieman vähiin. Vauvan oireet tulevat yleensä esille turvotuksena. Jos nyt on niin että testi osoittaa että olisin taudin sairastanut raskauden aikana, ymmärsin että tulisi lähtö uuteen ultraan jossa tarkastetaan tuo turvotus asia ja sen jälkeen lähdetään uusiin tutkimuksiin.
Asiallehan ei voi enää mitään, jos se on sairastettu niin sitten on. Mutta itsestäni olisi kiva asia kuitenkin tietää, koska jos vauvassa on jotakin erikoista syntymän jälkeen, vaikka sitä anemiaa, olisi ainakin syy tiedossa. Ei tarvitsisi ihmetellä että mistä tämä johtuu.

Muutamista paikoista lukeneena olen kuitenkin ymmärtänyt että 30% sikiöistä sairastuu myös parvoon jos äiti sen on raskauden aikana sairastanut, eli omalla tuurillani me kuulumme juuri siihen jossa vauvakin sen sairastaa. Asia voidaan aivan varmasti tutkia, ja se taitaa tarkoittaa ison neulan ja vatsani kohtaamista. Eli kauhun hetkiä, inhoan isoja neuloja!
Koitan nyt kuitenkin ajatella positiivisesti, juhannus viikolla asia selviää ja katsotaan mitä sitten.
Myönnän että oma sarkasmikin häivisi asian myötä, enkä paljoa ole asista muualle puhunut, todennut vain että mahdollisuus on olemassa.
Ehkä vauva ei kuitenkaan ole sitä sairautta saanut tai tule saamaan, itämis aika kun on useita viikkoja, joten vauva voi olla ettei ole sitä sairastanut vaikka itse olenkin, tai että sairaus tarttuu vasta nyt.

Tälläisillä tunteilla siis lopetellaan raskausviikkoa 28 ja yritetään suunnata kohti uutta, enkös sanonut että mihin se aika menee?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti