Meille iski tällä viikolla sairaus kylään, tuli ihan ilmoittamatta!
Mies on sairastanut koko viikon todella rajua ja pahaa angiinaa ja on aiheuttanut sen kanssa minulle mielenkiintoisia hetkiä öisin. En ole siis nukkunut ollenkaan, yhtään, missään vaiheessa.
Mies kuorsaa oli selälleen, tai kyljelleen tai jopa mahalleen, se kuorsaus kuullostaa aivan loukkaantuneelta possun ulinalta, se tulee lujaa ja syvältä, ja sen kun kuulee siihen ei kaverit ihan heti nukahda, ihan niin sulo sointuista se ei ole.
Olen siis tökkinyt miestäni usein, tarttunut kädestä kiinni ja kertonut tilanteen oikean laidan, että ole jo nyt hiljaa en saa nukuttua!
Yhtenä yönä vanhin poikammekin heräsi miehen kuorsaamiseen. Onneksi sain pojan nukkumaan uudelleen. Itse jatkoin sängyssä pyörimistä tuijottelin verhojen ryppyjä ja mietin vauvan lakanoita sekä lotto voittoa. Eli kaikkea sitä todella järkevää kun kello on 4.00 yöllä.
Lopulta kun saa nukahdettua hetkeksi huomaa että kello soikin jo ja reippaana ylös.
Parin yön jälkeen miehelle sitten sanoin että et sitten suuttu jos yöllä menen sohvalle nukkumaan, en jaksaisi enää yhtäkään yötä ilman unta. En todellakaan rakasta sohvalla nukkumista, koska en siinä osaa nukkua. Mies hetken miettimisen jälkeen onneksi ehdotti että jso hän menisi sinne sohvalle, kun hän siinä saa nukuttua ihan yhtälailla kuin sängyssäkin.
Yö sitten tuli ja miehen kuorsaus alkoi, ainut etten saanut häntä hereille edes siksi aikaa että olisin pyytänyt häntä sinne sohvalle nukkumaan! Onneksi olin itse jo niin väsy, että nukahtelinkin hieman.
Minun on pakko myöntää että olen kiukuinen ja kärttyinen kun mies on sairas. Usein kun mies on "sairas" ja voi että kun se on sitten niin kipeä. Tällä kertaa hän TODELLA oli sairas, lääkärikin oli jo huolissaan hänen sairaudestaan.
Noh, minä olen siis ollut sillä rajalla että hermostunko vai enkö. En pysty katsomaan miestäni heikkona persoonana sairauden aikana, siksi se kai eniten niin ärsyttää. Mielestäni miehen pitää olla se vahva kallio joka kestää kaiken mitä eteen tulee.
Keskiviikkona sain sitten tarpeekseni, tulin töistä kotiin (tein lisäksi mieheni työvuorot töissä), en ollut nähnyt miestäni koko päivänä. Ja kotiin tullessa vastassa on kasvot joista ei ollut mitään positiivista sanottavaa, mies oli NIIIIIIIIIN kipeä, vieläkin, 4 päivää sairastumisestaan. Kuumetta ei ollut vain sitä kurkun kipeyttä. Ruokaakin niellessä piti oikein värähdellä. Huoh, pyysin vain että joskos voisit ruveta ottamaan yhteyttä tähän maailmaan ja auttaa hieman asioissa, itse en enää jaksa.
Nukahtelin sohvalle minkä kerkesin. En oikeasti jaksanut. Jos miehen kuorsaaminen ei pitänyt hereillä, pissa hädät pitivät.
Torstai yönä olin jo niin loppu että sain nukuttua kuorsaamisesta välittämättä, mutta näin vain unta jossa mieheni löysi toisen naisen. Ja se nainen oli espanjalainen Angela. (sivu homautuksena että mieheni ei pidä espanjalaisista naisista vaikka itse espanjalainen onkin ) Unessa heittelin miestäni tavaroilla ja hyppäsin jopa ikkunasta ulos, ja mies vain hymyili ja valmistautui näkemään tämän uuden rakkautensa. Pakkasin unessa tavaroitani, joita mieheni ei antanut minun edes ottaa mukaan. Kirjoja joita mies ei koskaan lue, en saanut mukaani.
Olin unessa niin loukkaantunut ja niin vihainen koko ajan. Ennen heräämistäni uni jatkui niin että etsin miestäni ja löysin hänet tämän Angelan kanssa, päätin sitten hieman ottaa kissa tappelua naisen kanssa. Olo unesta kuitenkin jäi että mies oli sillä hetkellä kun heidät löysin jättämässä tätä rakkauttaan ja tulossa kertomaan minulle että päätin jäädä sinun luoksesi. Niin pitkälle ei uni kuitenkaan kerennyt jatkua. Heräsin siis itkien. Olin hereilläkin miehelle vihainen.
Itku jatkui kunnes poikia piti lähteä viemään hoitoon. Mies päätti että taidan tarvita rauhallista unta. Nukuin aamulla muutaman tunnin.
Rauhallista se tietenkään ollut. Näin taas unta miehestäni. Tällä kertaa itse olin se toinen nainen. Unessa mies oli naimisissa hieman vanhemman vaalean naisen kanssa ja heillä oli poika nimeltä Alex. Unessa mies oli sylissäni ja silti itki vaimonsa perään. Ja toisaalta vaimonsa kanssa ollessaan halusi olla luonani. Heidän poikansakkin kutsui minua äidikseen.
En tiedä mitenkä uni loppui koska siitä heräsin ja itku jatkui.
Olen aina raskaana nähnyt voimakkaita unia joista herään itkien. Näen ihan ilman raskauttakin paljon unia, mutta niistä en herää näin voimakkain tuntein.
Ensimmäisessä raskaudessani näin unia joissa ihmisiä kuoli, näin kuinka miestä ammuttiin aseella 2m päästä päähän. Syytä en tiedä miksi unet olivat aina kovin väkivaltaisia. Toisesta näin unia liittyen raskauteen ja synnytykseen. Aivan yhtä voimakkaita tunteita herättäviä tosin.
Kohta alkaa rv 30 ja tiedän että synnytykseen on edelleen viikkoja, uni on vain nyt jo häiriintynyt. Joko sen aiheuttavat ulkoiset tekijät, miehen kuorsaus tai vessassa käyminen jopa 8 kertaa yössä tai unet. Tahtoisin jo kovasti saada ihan kokonaisen yön hyvää unta. Ilman mitään häiriötä. Vauva kun ei vielä aiheuta heräilyä edes tuolla masussa kellotellessaan, potkut ja liikkeet toki tuntuvat jo voimakkaastikkin mutta ei niin että niihin heräilisin.
Onneksi minulla on miltei joka päivä mahdollisuus jatkaa hieman unia aamulla tai ottaa päivä unet, joten saan hieman tasattua väsymystä ja pidän siitä kovasti kiinni että niin saan tehdä. Karsin sitten vaikka kodin siivouksesta jos jostakin on karsittava unen saamiseksi. Uni on niin tärkeää itselleni jaksamisen kannalta etten pysty ilman sitä elämään edes muutamia päiviä.
Nyt vielä olen tainnut saada tartunnan angiinasta, ainakin kurkku on kovin turvoksissa ja hieman kipeä, toivon kuitenkin että tauti jättää minut välistä! Vanhimmaiseni kun sai oman osuutensa taudista, tosin tulehduksena pepun ja pippeli alueella.
Äitinä on kiva olla, joskus tosin hieman kovaa, mutta kun lapsi illalla nukkuu kun käyt antamassa suukon poskelle ennen omia unia, kaikki se kovuus häviää.
Sitä odotan myös tämän polskijan osalta, suukko pehmeällä pienelle poskelle ja kaikki tämä vaiva raskauden aikana häviää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti