Jotakin uutta, ei niin vanhaa enää..

Tiedättekö millaista on kun elämä tuo muutoksia ihan huomaamatta? Luulin että itse tietäisin, tulihan tämä polskija meille ilman ennakko ilmotusta, vaikkakin harjoittelua oli takana. Meillähän ei oikein osattu odottaa että NYT juuri meille tilattiin haikara. Tarkoitus oli että ehkä sitten keväällä kokeillaan joskos se haikara meillekkin toisi täydennystä. Mutta aina kaikkea ei voi suunitella. Polskijan matka haikaran kyydissä on meille kuitenkin tervetullut!

Mutta mepäs saimme muutoksia silti elämäämme, muussakin muodossa kuin haikaran postina. Mieheni sai uuden työn ja uskokaa vain, se muuttaa elämää suunnattomasti! Se saa hieman epävarmaksi ja sekavaksi alkuun kaiken. Vaikka työ on luvattu olevan jatkuvaa ja mahdollisesti koko aikaista ja vakinaista, olen silti purrut kynsiäni kuvainnollisesti, en missään nimessä oikeasti (kynnet nyt vaan on naisen oikeus).
Asia on ollut toisaalta suuri helpotus. Ilman tätä työtä mies olisi ollut lomautettuna reippaan puolivuotta, eli tervemenoa normaali talous ja tervetuloa raha huolet. Muistatte varmaan että kerroin ostelevani jo vaippoja talteen, jep, niitä on kertynyt miltei 10 pakettia. Ja tässä oli se syy, miehen lomautus. Meillä on myös pakastin täyttynyt monella kilolla erillaisia lihoja hyvän palkkakauden aikana, siis silloin kun itsekkin sitä sain. Pakastimeen ei mahdu mitään, ja ne marjatkin pitäisi vielä sinne saada!
Miehen uusi työ ja lomautuksen poistuminen kuvioista on hieman vierittänyt sitä järkälemäistä kiveä sydämeni päältä, vaikkakin vain yhden nurkan verran. Huoli kuitenkin on ollut omista tuloista. Kaikki kun tietävät että tulot tipuvat kun äitiysloma alkaa, kela kun ei maksa palkkaa ja työnantaja sitäkin vähemmän.Kelalla on omat kiemuransa, yleensä tähän suuntaan ne ovat olleet monimutkaisia ja haastavia labyrinttejä, joissa tuntuu aina törmäävänsä umpikujaan. Olen siis selvitellyt omaa äitiysloma labyrinttiani jo miltei plussa testin näkemisestä saakka. Ai, miksikö?
Tiesin tuossa vaiheessa kerkiäväni vain 3kk työputkeen ennen äitiyslomaa. Kivaa eikö niin?
Surullisin puoli koko asiassa on se että kela katsoo tänä vuonna syntyvien lasten vanhempien tulot 2008 vuoden verotuksesta, ja minähän nautin puolet vuodesta tuolloin nuorimman vanhempain vapaata. Eli tulot olivat, miten sen sanoisi, ei kovin myönteiset.

Soittelut kelaan eivät oikein ole selventäneet mitään, sain infoa sieltä täältä ja välillä jotakin mistä innostuin todella eli, jos vauva syntyy 3 vuoden sisällä edellisestä, saisi tuet kuten tuosta aikaisemmasta. Hypin jossain vaiheessa tasajalkaa kiljuen et jee, me ehkä voidaan elääkkin ensi talvi. Kunnes muistin että polskija syntyy 3kk liian myöhään! Ja innostavaa tietoa palkkojen vierityksestä, joka siis tarkoitaa työttömyys kausien yli hyppimistä, jos ne ovat totaalisia. Arvatkaa ovatko minun olleet? No ei. Olet tammikuussa tehnyt 3 päivää töitä, joku ihana virkailija kertoi että se luetaan kokonaiseksi kuukaudeksi!
Myönnän joissakin vaiheissa tihrustaneeni itkua ja valittaneeni miehelle maailman epäoikeuden mukaisuutta.

Olen tehnyt töitä tuon 3kk, minkä kerkesin olemaan palkansaajana, niska märkänä ja jalat kipeänä. Toivoen että palkka olisi jumalaisen isoa ja sen myötä voisin saada nostettua edes eurolla tulevaa päivärahaani.
Jätin siis hakemukseni 6kk tulojen perusteella laskettavaksi, JOS se nyt auttaisi mitään.
Viime viikolla kela sai roiman nivaskan papereita läpi käydäkseen. Minähän en kelaa päästä helpolla kun ei kerta meitäkään ole kertaakaan päästänyt!
Aloitin kirjoitteluni elämän muutoksista, uskokaa tai älkää mutta tämä kaikki liittyy siihen.

Kelan kirje tippui tällä viikolla postiluukusta. Kirje kädessä kävelin miehen luo ja kerroin jo etukäteen että kohta mua kiukuttaa ja vilautin mistä kirje on kotoisin. Olen koko ajan ollut valmistunut siihen minimi päivärahaan tai ehkä euron pari korkeampaan, koska niin on tuo kelan laskuri minulle koko ajan näyttänyt.
Huokailin jo turhautuneesti avatessani kuorta. Sydän löi lujaa rinnassa ja pakokauhu ja pettymys kiristi kurkkua.
Silmät meinasivat pyörähtää ympäri kun näin mitä paperissa luki. Mies sanoi että rupesin pureskelemaan alahuultani. Järkyttyneenä totesin miehelleni usean minuutin hiljaisuuden jälkeen että jotakin on tapahtunut. Luin ja luin paperia, silmiin nousi kyyneleet. Tässä sitä nyt ollaan totuuden edessä. Totuuden joka pelasti meidän talven, ei syössyt meitä masennukseen.
Paperi kertoi kerrankin jotakin hyvää, kerrankin kela oli saanut jotakin hyvää aikaiseksi.
Huomasin saavani enemmän päivärahoja kuin nuorimmaisestani, missä vaiheessa näin kävi? Tai mitenkä ihmeessä meille on iskenyt tälläinen tuuri?
Parin viikon sisään meidän elämä on tehnyt täyskäännöksen. Mies on saanut töitä ja saa tasaista palkkaa, joka on meille aivan uutta monen vuoden jälkeen. Ja itse saan hyvin mukavaa rahaa lomani ajan. Olo on kuin normaalilla ihmisellä. Ja sitä oloa ei ole ollut moneen vuoteen.
Nyt se järkälemäinen kivi on poissa. Nyt voin rauhoittua ja keskittyä vauvan tulemiseen, mikä on ilo.

rv 36+1 tämän kunniaksi


ps. niiden arpien tulo on nyt oikein villiintynyt, niitä tulee kuin sieniä sateella, tähän pitää nyt totutella oikein kunnolla...