rv 40 & 40+1

Se meni sitten sillain että yli ajalle mentiin! Mikähän ei itselleni mikään yllätys ollut.
Uumoilin että tiistaina mennään vielä neuvolaan ja niinhän siellä tuli käytyä ja ihmeteltyä oloa.
Olo on ollut molempina päivinä erillainen, mutta ei synnytysmäinen ollenkaan!

Sunnuntai yönä vatsaa jomotti jonkin verran ja ihmettelin että mitä ihmettä tämä on? Olin aivan varma että nyt se lähtö yöllä tulee. Jomotus oli niin kovaa tuolla häpyluussa etten saanut oikein untakaan ja jalkoja ei voinut pitää yhdessä, mikä on aika hankalaa kun ei voi nukkua kuin kyljelleen. Tyynystä sain onneksi jonkinlaisen patentin tähänkin hommaan ja jomotus hieman helpottui kun alakertaan tuli hieman enemmän tilaa!
Aamu kuitenkin tuli ja oltiin edelleen kotona, eli mihinkään ei lähdetty.

Maanantaina sateli viestejä äidiltäni muutaman kerran päivässä että joko ollaan ponnistamassa? Pakko oli olla ilonpilaaja ja todeta ettei ei olla menossa, ei supista.
Supistelu oli niin hävöksissä että tuskin niillä vähäisillä olisi edes mihinkään lähdetty.
Olo oli kuitenkin aika kurja, liikkuminen teki kipeää ja etenkin sohvalta nousu ja ne ensimmäiset askeleet! Naamalla oli koko ajan pieni irvistys ja purin huulta kävellessäni ympäriinsä. Taisin olla aika hurja näky!
Illalla supistuksia ei vieläkään tullut, vatsa tosin meni AIVAN sekaisin ja oletin että jeps, nyt mennään. Olin muutenkin aivan poikki ja nukkumassa jo ennen puoli kymmentä, mistä mies oli aivan ihmeissään. Posket hohkasi punaisena ja silmät seisoivat päässä, taisi kipu viedä kaikki voimat ja tuoda herra väsyn kylään.

Tiistaikin kuitenkin koitti ja heräiltiin kotoa. Nuorimmaisemme oli yöllä saanut kuumeen ja uni koko yönä oli aivan mitätöntä kun pieni kuuma mies halii koko yön. Päivä meni kerrankin todella levätessä. Luulen että koko äitiysloman alun aikana en ole levännyt samalla tavalla kuin tiistaina. Pikku miehen kanssa nukuttiin aamulla pitkään ja käytiin neuvolassa, mikä oli pojalle todella rankkaa kun kuume rupesi taas nousemaan. Hauskaa kuitenkin tuntui olevan vauvan sykkeen kuuntelu kun kasvot olivat virneessä koko ajan.
Kotona nukuttiin taas lisää, mikä oli, uskokaa pois upeaa!

Illalla käytiin kaupassa kun pojan olo hieman oli kohentunut. Mies vitsaili halulleni saada syysvauva, vauva kun saattaisi syntyä vielä tänään. Mies uumoili että klo 23.45 polskija olisi jättänyt sisävesialtaansa. Ihmettelin että miksi se nyt sellaista luuli, kun merkkejä asiaa kohtaan ei ole olemassa. Jotakin pientä limaista vuotoa lukuun ottamatta, jonka oletin olevan ihan vain paksua valkovuotoa.
Mies vielä vuokraili elokuvaa ja suihkun jälkeen jaksoin maata sohvalla lantion liitoskipujeni kanssa. Olo oli aika loppu ja todella väsynyt.
Miehelle juttelin vielä että ei tässä mihinkään tänä yönä mennä, taitaa mennä tuonne ensi viikolle, joka kieltämättä sopi minulle oikein hyvin.

Jostakin pienistä syistä johtuen vauvan syntymälle oli aikataulunsa.
Ei saa syntyä keskiviikkona päivällä. Ei saa syntyä perjantaina, lauantaina tai oikeastaan edes sunnuntainakaan. Jos näin kävisi pieni ja hutera kortti talomme miehen työn suhteen romahtaisi aivan täysin. Ketään kun ei olisi tekemässä hänen työtään ja työ panos noille päiville olisi elin tärkeä. Toki sitä lähdetään jos pakko on, ei se vauva siellä pysy vaikka kuinka sanoisi et nyt et tule! Jalat ristissä oleminen ei tuskin auttaisi.