Olen äiti, olen tärkeä ja haluttu. Olen rakas ja joskus hieman ärsyttävä ja tyhmäkin. Äidille voi kiukutella ja käyttäytyä tyhmästi, äiti rakastaa silti.
Joskus äitikin kyllä väsyy, se ei jaksa sanoa mitään ja istuu vain paikallaan. Joskus äiti on kiukkuinen, se ei pidä mistään mitä lapsi tekee ja kieltää paljon.
Joskus äitikin tarvitsee omaa aikaa, joskus riittää että voi käydä yksin vessassa tai suihkussa, joskus olisi hyvä saada edes muutama tunti omaa aikaa, silloin äiti jaksaisi taas.
Joskus lapset sairastuvat ja äiti hoitaa, pitää sylissä ja silittelee uneen. Äiti herää yöllä rauhoittelemaan kuumeisia lapsia. Äiti tuo juotavaa ja juttelee hiljaa.
Äiti kun sairastuu, kuka hoitaa häntä? Kuka vie kuumeiset pahat unet pois ja silittää uneen?
Äidin pitäisi jaksaa kipeänäkin, joskus olisi hyvä ettei äidit sairastusi ollenkaan, niin paljon heitä tarvitaan.
Pienikin asia voi sekoittaa paljon. Päänsärky tai palaneet sormet vaikeuttavat äidin touhuja.
Kun sormissa on toisen asteen palovammat ja pitäisi imettää tai pestä vauvaa, auttaa isompia lapsia askarteluissa tai pestä ihan vain omia hiuksia, huomaa että pieni asia hankaloittaa kaikkea. Mitä se olisikaan jos äiti sairastuisi pahasti?
Olen halunnut olla äiti enemmän kuin mitään, odotin sitä nuoresta tytöstä lähtien. Halusin olla jotakin jossa minua tarvitaan ja minua rakastetaan. Halusin rakastaa itse niin että sydän pakahtuu. Olen äiti koska lapseni pienetkin asiat saavat sydämeni pakahtumaan rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti