Sehän on niin että kun on monta lasta jo ennestään tietää kaiken kaikesta, eiks joo? Mikään ei ole uutta ja kaikessa ollaan konkareita. Ja jos sattuu käymään niin ettei tiedäkkään jostakin jotakin, niin sitä ei näytetä kellekkään! Sillon joko vaihdetaan nopeasti puheen aihetta tai ollaan tietävinään jotakin. Minä en ole nyt tietävinäni yhtään mitään, myönnän etten tiedä edes millä sosella Polskijan pitäisi aloittaa kiinteiden harjoittelun?
Olen nyt muutamaan otteeseen saanut vastat kysymykseen Polskihan lusikka ruuasta, joko sitä on alettu harjoittelemaan? Joten eihän siinä sitten muuta kuin maistellen eteen päin. Viikonloppuna maisteltiin pari teelusikallista päärynä sosetta, jotka menivät alas oikein miehekkäästi, ilman yökkäilyjä tai muitakaan puistatuksia, Polskija taisi jopa hymyillä.
Tänään Mama sai hetken mielijohteesta idean muussata banaania ja tarjoilla sitä maistelun kohteeksi. Se aiheutti jo hieman yökkäilyä ja puistatusta, eikä yhtään hymyäkään, mutta alas meni ja hetken päästä Polskija huitoi menemään minkä kerkesi ja pärsiteli sideharsoonsa.
Mistä siis pitäisi aloittaa maistelut? Ikinä en ole lapselleni ensimmäisenä tarjonnut "suolaista" aina on aloitettu makealla, J taisi saada persikkaa ja pikku J päärynää. Siksikö isot pojat syö mielellään hedelmiä? En taida nyt ihan tosissani vielä soseita Polskijalle tarjoilla, kunhan kokeiltiin mitenkä homma toimii ja testailtiin harjoittelun pohjalta. Pitäähän tässä ensin ostaa se ensimmäinen lusikka ja se onkin jo oma ohjelma numeronsa ja kun sopiva lusikka on talossa voidaan ruveta maistelemaan herkkuja!
Mutta oikeasti, mistä pitää aloittaa ja paljonko pitää tarjota? J taisi syödä ensimmäisen viikon tuttipullon korkillisen, sen ainu korkin verran kerran päivässä, seuraavalla viikolla syötiin kai kaksi kertaa, en millään muista. En ole KOSKAAN tiennyt mitenkä aloittaa ja mistä.
Mini J:n ja Polskijan kohdalla en ole koskaan tarjonnut pulloa, siis muutamaa hassua kertaa lukuun ottamatta, joten vellejä en ole edes miettinyt. J taas sai velliä 2 kuukautta vanhana ja sillä jatkettiin piiiiiitkään. Ei kukaan espanjassa tullut sanomaan että mitä pitää antaa tai jos sanotiin mieheni unohti kertoa. Olen antanut lapsilleni siis mitä mieli on tehnyt, tietysti maalaisjärjellä, en ensimmäisenä anna ananasta tai kiiwiä, joille itsekkin olen allerginen tai jogurttia suoraan purkista. Joskus kaipaisin apua, mutta en uskalla kysyä. Neuvola on joskus pahin paikka, siellä kun oletetaan et kyllähän sää nää nyt tiedät, niinpä, Kaikkea ei voi aina tietää ehkä ne joskus unohtaakin. Ehkä.
Eli en kolmen lapsen äitinä oikein tiedä mitään.
Meillä aloitettiin perunalla. Ensimmäinen viikko pari kolme lusikallista kerrallaan ja siitä sitten kasvatettiin aika nopeasti annoskokoja. Toisella viikolla taidettiin antaa banaania. Poju veti loppuviikosta jo puolikkaan banaanin kevyesti. Siitä sitten vuorotellen melkein meni kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Aika nopeaan tahtiin, kunnes jossain vaiheessa jämähdettiin ja varmaan tuossa 7kk iässä en enää pahemmin jaksanut pohtia mitä antaa, vaan annoin melkein kaikkea maitotuotteita lukuunottamatta. Neuvoja saatiin kovastikin neuvolasta, mutta niitä ei ihan hirveästi kuunneltu, kun olin eri mieltä terveydenhoitajan kanssa. :D
VastaaPoistaJa on ihan hyvä välillä olla niin, ettei tiedä mistään mitään. :)