perjantai 14. tammikuuta 2011

Sisulla eteenpäin!

Kerroin joskus raskaus aikana väsymyksestä ja siitä kuinka lannistavaa se voi olla. Muistan sanoneeni myös että toinen asia on väsymys kun lapsi on syntynyt. Siitä en silloin enempää kirjoitellut, mutta nyt, todellakin nyt kirjoitan!

Mama on tullut tiensä päähän ja todennut että unta on saatava, edes suomalaisella sisulla eteenpäin meno ei enää riitä., nyt tarvitaan jo espanjalaista jääräpäisyyttä. Polskija on osoittanut sitten tuon espanjalaisen puolensa, nyt kun virallisesti on suomen valtionkin mukaan espanjalainen. Polskija kun jääräpäisesti herää useita kertoja yössä. Usealla kerralla tarkoitan lähemmäs kymmentä kertaa, jollei jopa enemmänkin.
Tälläiseltä näytti eräs yö kuluneella viikolla kun Polskija oli nukahtanut klo 21 unilleen; heräilyt siis menivät näin klo
21.15, 22.00, 22.40, 23.50, 00.38, 1.00, 2.09, 4.08, 4.49, 6.32 ja 7.55.
Ja uskokaa tai älkää olin tuon yön jälkeen klo 10 jo vaunujen kanssa liikkeellä ja taapersin kaksi tuntia tuolla suomen ihanassa lumisuossa! Olisin niin mielelläni tahtonut että Polskija olisi nukkunut sängyllä päiväunet ja sitä kovasti yritinkin, mutta en sitten ilmeisen tarpeeksi kovin, koska Polskija voitti ja poika nukkui vaunuissa 30 min sänky taistelun erävoittona ja Mama kiitti omaa kotikuntaansa sen kävelyteiden huollosta. Taisipa pari muutakin ihmistä voivotella asian tilaa sieltä autonsa istuimelta kun näki Maman puskevan risteyksien lumisuossa minkä pystyi ja silti ei eteenpäin päästy!

Koska Polskija on öisin heräillyt nyt useamman viikon tuollaisilla pienehköillä väleillä, olen lopettanut itse ilmeisesti nukkumisen. Kun saan Polskijan jo mukavasti ennen klo 22 unille ja isot pojatkin jo ovat hiljentyneet, en saa kuitenkaan itseäni nukkumaan. Odottelen puolille öin Polskijan heräämisiä ja kun totean että nyt voisi mennä sänkyyn, makaankin siellä vielä tunnin tai kaksi odotellen sitä ihan kohta tulevaa herätystä. Ja jos käy niin mukavasti että nukahdankin pian sänkyyn menon jälkeen, herään keskellä yötä tajuamaan jotakin erittäin oleellista siinä vaiheessa. Esim. tajuan etten ole tehnyt mitään niiden yhtien juhlien menun eteen ja siinä meneekin sitten loppu yö. Joskus käy vielä niin että kun en saa päätöksiä juhlien tarjottavien tekemisistä rupeankin miettimään että mitäs sitä tarjotaan sitten meidän keskimmäisen syntymäpäivillä -> 6 kuukauden päästä!
Polskijan kanssa heräilyt ovat vieneet minut siihen tilaan etten enää saa nukutuksi, edes päivällä. Ja valitettavasti se näkyykin sitten päälle päin ja kuuluukin pitkälle. Olen kiukkuinen, täysin huumorintajuton ja erittäin ärtynyt.
Olen kokeillut kaikkea mitä mieleen tulee, joka auttaisi. Allergia testit näyttivät nollaa, olemme syöneet puuroa illalla, yritetty tankata maitoa kovasti, mikä sekään ei ole onnistunut. Polskija ei osaa kääntyä joten yön heräilyt eivät johdu siitä että uutta taitoa pitää harjoitella yölläkin. Polskija vain kitisee ja rauhoittuu vain maidolla. Hampaita ei näy, vaikka poika kuolaa ja puree minkä kerkiää ja suussa on aina jotakin.
Kaikki on siis mennyt pieleen tai mikään ei ole tuonnut haluttua tulosta, olen siis päättänyt yrittää sillä suomalaisella sisulla! 3-4 viikkoa jatkunut unettomuus kun ei enää kohta ole kovin hauskaa! Neuvolassa yritetään että antaisin tuttia, mutta kun en jääräpäisesti anna kun en näe sille mitään syytä. Kyllä poika imee rintaa mutta mielestäni hän kyllä syö suurimman osan ajasta, vaikka ei se painon kehityksessä ole näkynyt.

Nyt jottei tilanne vaikuttaisi ihan kaaottiselta ja järkyttävältä on pakko todetta että ehkä aurinko on paistamassa meidänkin peruna pellolle, sillä viimeiset kaksi yötä olen saanut unta! Polskija on nukkunut alku yön useita tunteja putkeen! Viime yönä taisin herätä maksimissaan 4 kertaa, ja se jos jokin on juhlan paikka! Mielessäni pamahtelee kuohuviini pullot ja torvet soittavat fanfaareja! Ehkä, siis ehkä joku päivä Mama on kuin kuka tahansa aikuinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti