Hävetää kuinka kauan on siitä kun olen täällä käynyt tai tänne kirjoitellut, varsinkin kun näen että joku täällä käy päivittäin lukemassa!
Mutta uskokaa pois elämä vie mennessään!
Tunnen itseni välillä kuin leijaksi, jonain päivänä lennetään matalalla, hädin tuskin ilmassa ja toisena päivänä kirkkaalla taivaalla ja hyvin korkealla.
Ehkä nykyinen elämän tilannekkin on syynä siihen, Polskijasta on tullut isoveli! Maman aika on kortilla toden teolla. Kaksi isompaa ovat edelleen täystuhoja, Polskija yrittää päästä samaan kategoriaan myös, tosin on niin höpsö ettei häntä voi täystuhoksi määritellä.
Tänään Polskijalla on huono päivä, kaksi päivää kestänyt kuume on tehnyt tehtävänsä, isosta pienestä miehestä on tullut väsy, Maman syli on ainut joka rauhoittaa. Kuuntelen kun Polskija kuorsaa 1 vuoden ja 8kk tarmolla ja kastelee kuolalla paitani. Onneksi edes syli rauhoittaa ja siihen tällä hetkellä pääsee, vauva nukkuu myös. On siis Maman päivän rauhallisin hetki.
Polskijasta tuli isoveli 1.3.2012 kun Popcorni tai Tyyppi nimellä kulkenut pikku veli syntyi. Meillä on siis neljän suora! Poikia poikia. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen kuullut kun ihmiset kehuvat meidän saavan oman jalkapallojoukkueen? Joka ikinen kerta kun joku kuulee poikien määrästä. Jopa farmaseutit ja lääkärit, niin kuin kadulla juttelemaan tulevat sanovat samaa.
Toinen yhtä raivostuttavan ihana seikka on lasten lukumäärä. Meitä katsotaan mihin tahansa menemmekin. Joskus mietin että näytänkö niin väsyneeltä vai kiukkuiselta että pitää tuijottaa?
Maanantaina kävimme rokotetutkimuksessa ja kun siellä lääkäri ystävällisesti tiedusteli että onkos tämä uusi Tyyppi ihan ensimmäinen, ja kun vastasin totuuden mukaisesti että ihan neljäs on, ensin nousi lääkärin kulmat hieman ja silmissä kävi outo ilme kunnes onnitellaan että johan on keretty! Tämä vain yksi esimerkki monesta, mutta samalla kaavalla mennään joka kerta.
Olemmeko niin nuoria näin monen lapsen vanhemmaksi vai mikä ihmisiä niin ihmetyttää?
Joskus jopa mietin luulevatko ihmiset että meillä on jotakin uskonnollista taustaa, johtuen lasten määrästä?
Ihan vain selkeyttääkseni asiaa, meillähän ei ole mitään tekemistä uskonnon ja lasten määrän kanssa.
Arvatkaapa mitä mieheni sukulaiset ja tuttavat ulkomailla kysyivät kuullessaan uudesta vauvasta?
Onko teillä niin tylsää vai onko siellä niin kylmä että lapsia tulee?
Suomessahan kävelee jääkarhuja kaduilla ja pingviinit ovat kotieläimiä, lisäksi kotiin saadaan lämpöä seksiä harrastamalla.
Mitä tapahtuisi jos sanoisin että en tunne perhettämme vielä valmiiksi ja tahtoisin vielä yhden?
