Moikkaus käynnillä!

Hei taas!


Olen vain ohi kulkemassa, katsomassa mitä tänne kuuluu!


Meille kuuluu lujaa ja paljon, kiitos Polskijan. Polskija on oppinut hoidon tytöiltä kiljumaan.
Lisäksi huudetaan ihan mistä vain. Yölläkin pikku mies herää huutamaan ja oikeastaan kiukuttelemaan. Viime yö ei ollut poikkeus ollenkaan. 
Polskija nukkuu jo isojen poikien sängyssä, on nukkunut jo kai 3 kuukautta. Sieltä kun pääsee kesken yötä niin helposti pois. Onneksi sitä tapahtuu vain harvoin, mutta viime yönä kello ei ollut edes viittä kun poika päätti että nyt on jo aamu. Lopulta isi sai peiton takaisin päälle ja tuhina jatkui.


Polskija heräilee satunnaisesti öisin, huutelee että "heeeei, peitto!" tai "heeeei, pullo", Pojalle kun pitää laittaa peitto takaisin päälle tai ojentaa pillipullo kun nuori mies juo ihan mielettömästi. Useita litroja päivässä ja lisää öisin. 


Onneksi se kaikkein pienin ei pahemmin häiriinny veljen kiljumisesta ja huutamisesta vaikka sitä tehtäisiin korvan juuresssa. Polskija on muutenkin oikein hieno isoveli, haluaa halia ja sylittää vauvaa, antaa suukkoja ja laittaa tuttia ja tuo vaippaa. Onneksi, mustasukkaisuus olisi ollut kamalaa!


Ainoastaan ongelmaksi on tullut Polskijan päiväunet viikonloppuisin. Olen yksin poikieni kanssa, kun mies on AINA töissä. Vauva vaatii paljon syliä ja Polskija vaatisi oman silittelyn ja vahtimisen että nukahtaisi omaan sänkyynsä eikä sieltä lähtisi karkuun. En pysty sitä tekemään vauva kainalossa joka nyt vasta opettelee nukkumaan päiväunia muualla kuin sohvan nurkassa tai sylissä. Polskija kaipaa vielä unia, joten usein käy niin että lähdemme autolla ajelulle ja saan edes 30 min unet pojalle, tai sitten odottelen että poika kömpii sohvalle itse ja pyytää peittoa ja nukahtaa siihen useaksi tunniksi. Kerran kävi jopa niin että poika nukahti kesken leikkien olohuoneen matolle peittojen alle. Ensin kuului hirveä käkätys ja sitten kuorsaus. Siihen olisi voinut sanoa että sammui kuin saunalyhty!


Polskijasta on muutenkin tullut iso poika. Kuukausi sitten tuskailin että potta touhut varmaan eivät onnistu vielä moneen kuukauteen. Peppu pysyi potalla hyvässä lykyssä 2 sekuntia kunnes touhu riitti. Kesäloma juhannuksen jälkeen kuitenkin antoi hyvän syyn pitää poikaa ilman vaippaa ja metsästää sitä pissaa pottaan ja kuulkaa, kyllä se sinne tuli! Ja tuli se monta kertaa muuallekkin. Nyt polskija on päivät ilman vaippaa, pyykkiäkin tulee mutta vain muutamia kertoja viikossa ja nekin hoidosta kun ei aina juuri heti keritä sitä poikaa potalle saamaan. Alkuun jo pikkupöksyt jalassa poika pissasi, ei voinut siis olla kuin ilman housuja, mutta nyt pitää saada housut takaisin jalkaan kun potalla on käyty. 
Päiväunetkin kotona Polskija on nukkunut ilman vaippaa, hoidossa ei. Jos kolmen tunnin unet ilman pissailua onnistuu niin mielestäni vaipan saa unohtaa. Yöt vielä menevät vaipan kanssa ja aamulla tulos on vaihtelevaa. Välillä siellä vaipassa on jotakin ja useimmiten ei. Alle kuukauden harjoittelulla en kuitenkaan ihan vielä ilman yövaippaa uskalla olla.
Kakatkin kuitenkin tulevat jo pottaan ja hoidossa pöntölle, eli taas saa huomata sen että antaa lapsen itse kiinnostua touhusta ennen kuin lähtee enemmän sitä harjoittelemaan. Hoidossa pottailtiin jo reippaan vuoden iässä ja sanoin ettei tarvitse, poikaa ei kiinnosta, eihän siitä lopulta tullutkaan mitään.
Kannattaa etsiä se kiinnostus tai todellakin totuttaa lapsi pottaan jo hyvin pienestä jotta homma ei mene niin sanotusti veteläksi.


Sellaista kuuluu siis meille ja 1v ja 10kk ikäiselle polskijalle!

Hei taas!

Hävetää kuinka kauan on siitä kun olen täällä käynyt tai tänne kirjoitellut, varsinkin kun näen että joku täällä käy päivittäin lukemassa!

Mutta uskokaa pois elämä vie mennessään!

Tunnen itseni välillä kuin leijaksi, jonain päivänä lennetään matalalla, hädin tuskin ilmassa ja toisena päivänä kirkkaalla taivaalla ja hyvin korkealla.

Ehkä nykyinen elämän tilannekkin on syynä siihen, Polskijasta on tullut isoveli! Maman aika on kortilla toden teolla. Kaksi isompaa ovat edelleen täystuhoja, Polskija yrittää päästä samaan kategoriaan myös, tosin on niin höpsö ettei häntä voi täystuhoksi määritellä.

Tänään Polskijalla on huono päivä, kaksi päivää kestänyt kuume on tehnyt tehtävänsä, isosta pienestä miehestä on tullut väsy, Maman syli on ainut joka rauhoittaa. Kuuntelen kun Polskija kuorsaa 1 vuoden ja 8kk tarmolla ja kastelee kuolalla paitani. Onneksi edes syli rauhoittaa ja siihen tällä hetkellä pääsee, vauva nukkuu myös. On siis Maman päivän rauhallisin hetki.

Polskijasta tuli isoveli 1.3.2012 kun Popcorni tai Tyyppi nimellä kulkenut pikku veli syntyi. Meillä on siis neljän suora! Poikia poikia. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen kuullut kun ihmiset kehuvat meidän saavan oman jalkapallojoukkueen? Joka ikinen kerta kun joku kuulee poikien määrästä. Jopa farmaseutit ja lääkärit, niin kuin kadulla juttelemaan tulevat sanovat samaa.

Toinen yhtä raivostuttavan ihana seikka on lasten lukumäärä. Meitä katsotaan mihin tahansa menemmekin. Joskus mietin että näytänkö niin väsyneeltä vai kiukkuiselta että pitää tuijottaa? 

Maanantaina kävimme rokotetutkimuksessa ja kun siellä lääkäri ystävällisesti tiedusteli että onkos tämä uusi Tyyppi ihan ensimmäinen, ja kun vastasin totuuden mukaisesti että ihan neljäs on, ensin nousi lääkärin kulmat hieman ja silmissä kävi outo ilme kunnes onnitellaan että johan on keretty! Tämä vain yksi esimerkki monesta, mutta samalla kaavalla mennään joka kerta.

Olemmeko niin nuoria näin monen lapsen vanhemmaksi vai mikä ihmisiä niin ihmetyttää?

Joskus jopa mietin luulevatko ihmiset että meillä on jotakin uskonnollista taustaa, johtuen lasten määrästä?

Ihan vain selkeyttääkseni asiaa, meillähän ei ole mitään tekemistä uskonnon ja lasten määrän kanssa.

Arvatkaapa mitä mieheni sukulaiset ja tuttavat ulkomailla kysyivät kuullessaan uudesta vauvasta?

Onko teillä niin tylsää vai onko siellä niin kylmä että lapsia tulee?

Suomessahan kävelee jääkarhuja kaduilla ja pingviinit ovat kotieläimiä, lisäksi kotiin saadaan lämpöä seksiä harrastamalla.

Mitä tapahtuisi jos sanoisin että en tunne perhettämme vielä valmiiksi ja tahtoisin vielä yhden?

Sitä miettiessä!