Synnytyksestä palauduttu

Niin, älkää nyt käsittäkö väärin, tarkoitan että palautuminen synnytyksestä on loppunut.
Miltei 4kk jälkeen kehoni on päättänyt palata normaali tilaan. Normaali tila tarkoittaa siis sitä ihanaa joka kuussa esiintyvää vaivaa. Johan sitä olemuutta kestikin vuosi suurinpiirtein.
Osa syynä tähän asiaan kyllä mielestäni on mini-pillerit jotka aloitin ilman omaa tahtoani. Joskus on vain tehtävä myönnytyksiä, miehelle siis. Itse olisin tahtonut että kuukautiset olisivat alkaneet omaa tahtiaan imetyksestä riippuen, sillä uskon että imetys olisi pitänyt ne vielä kauemmin poissa, siihen tahtiin tuo Polskija rinnalla viihtyy. Mies vain totesi ettei ole mikään totaalikieltäytyjä. Joten ei auttanut kuin apteekkin mars ja todeta että ehkäisyä tänne kiitos tässäkin muodossa ettei vauvoja satele taas ensi vuonnakin.

Sain lääkäriltä siis jälkitarkastuksessa cerazette tabletit, joista muistan vain että ne oli ihan p(sensuroitu)ä! Ja olen kyllä samaa mieltä nyt kun listaa on takana puolet. Alkuun miehelle marmatin että on nääkin kun ei näissä ole edes päiviä merkattu, mistä mä tiedän jos olenkin unohtanut ottaa eilen pillerin, etten sitten vetele väärinä päivinä ja ehkäisyn taso on mitä on. Oikein suu vaahdossa selitin asiaa. Mies otti sitten sen listan käteensä ja käänsi sen ympäri ja totesi että mitäs nää sit on kellon aikoja vai? Joskus pitäisi tutkia asiaa enemmän ennen kuin aukoo päätään.

Kyseiset pillerit ovat aiheuttaneet ihanan tiputtelun, siis koko ajan! Lisäksi olen lihonnut yli 3kg vaikka ruokavalio ei ole muuttunut joulun ruokia lukuun ottamatta, mutta enhän ole voinut lihota joulusta johtuen 3kg!
Ja sitten se että halut siihen parisuhteen ylläpitoon lapsilta salassa, on yleensä laskenut nollaan. Vielä tästä ei näy merkkejä mutta siitä näkyy etten jaksa koko juttua. En jaksa ajatella sellaisia kun ajattelen että kohta mä herään taas ja sit taas ja taas ja taas ja ehkä pari kolme kertaa vielä taas.
Mies kysyy että onkos susta tullut totaali kieltäytyjä? No ei, mutta ei vaan kerta kaikkiaan jaksa. Mutta mitenkä saat miehen ymmärtämään sen? Mies kun nukkuu joka kerta ja kuorsaa kun itse istun sängyllä ja imetän ja säpsähtelen säikkynä kun jossain räpsähti valo tai joku narisuttaa hampaitaan. Varsinkin nyt kun Polskija herää noin 8 kertaa yössä, siinä pitäisi sitten jaksaa helliä ja olla toisen lähellä kun on yhden lähellä varmaan 20 kertaa päivässä joka puree ja repii rintoja ja kynnet vielä mukaan!

Imetys on ollut ihanaa ja on mahtavaa että olen siihen pystynyt ja olen päättänyt sitä jatkaa kunnes nokkamuki on ajankohtainen, mutta tahtoisin toki yöllä nukkuakkin ja joskus antaa miehenkin nukkua aamulla varsinkin nyt kun Polskijakin herää klo 8 tietämillä, itse vain en saa itseäni muuta kuin kiukkuisena ylös ja kaikkihan tietävät että se ei ole sitten hauskaa kenellekkään.

Polskija on siis ruvennut syömään hedelmäsoseita, maisteltu on päärynää ja porkkanaa ja nyt maistelussa on päärynä-persikka jota uppoaa jo 2 rkl kerran päivässä. Toivoisin että tämä auttaisi mahdollisimman pian yö uniin. Ehkä voisin jo ensi viikolla tarjota perunaakin?

Kummastelua.

Joulu tuli ja meni, en tiedä missä välissä oli aikaa edes hengittää, kun jossain välissä huomasin että nyt se oli jo ohi. En siis päässyt tännekkään asti, pahoittelen sitä.
Meillä on menty pää kolmantena jalkana viime viikolla, joulua ennen sain kuin sainkin ommeltua yhden verhon joka uupui, siihen asti kuukauden verran meidän olohuoneessa oli toisella puolella pinkki verho ja toisella tumman sininen. Lupasin tehdä ne päivässä, noh, toinen puoli totta tässäkin, sitä toista ei tarvitse enää muistella. Samalla sain lattia tyynyt ommeltua polskijan uinuessa isänsä olkapäällä. Minulta jäi piparkakku talojen tekeminenkin, taikina killui jääkaapin hyllyllä kuukauden, mieheni sai kyllä tehtyä yhden valmis palasista.
Välillä tunsin itseni jotenkin vähä älyiseksi tai muuten vain oudoksi kun en saanut mitään aikaiseksi millään tasolla. Ja Polskijakaan ei tietenkään ole syypää tähän, vaan Mama itse. Itse olen opettanut Polskijan nukahtamaan syliin ja olemaan sylissä. Siksi meillä ei edes käännytä vielä kun muut vastaavan ikäiset heilahtavat ympäri ja jotkut nuoremmatkin jopa! No mutta meillä istutaan tuettuna, repikääs siitä.
Anteeksi, en tarkoita pahalla, olen vain viime aikoina lukenut juttuja jopa puolivuotiaista lapsista jotka kuulemma osaavat sanoa äiti ja muutaman muun sanan, ovat siis selkeästi ihmelapsia. Katselen polskijaa ja mietin että hä? Äää ja ööö mölötyksen sekaan en osaisi kuvitella että poika 2kk päästä sanoisi äiti. Joskos tuo nyt ehkä tätätä osaisi sanoa. Mistä nämä jutut tulee? Toivovatko ihmiset niin kovin että lapsi puhuu ajoissa että sitä kuule ihan minkä vain siksi sanaksi kun lapsi jokeltaa? Ehkä meidänkin Polskija osaa siis sanoa Mama ja Hola! Tai sitten ei.
Onko kyse kilpailusta, sun lapsi ei osaakkaan mut mun lapsi osaakin-jutuista? Onko näiden aikaisin oppineiden vauvat ensimmäisiä? Ensimmäisestä kun odottaa kaikkea niin kovin!
Kyllä minäkin odotan Polskijan ensimmäisiä asioita paljon, mutta en etsimällä etsi niitä. Minä en mieltäni pahoita jos kaverin 3kk tyttö jo kääntyy kummallekkin kyljelle, en pahoita mieltäni vaikka neuvolassa jo hieman pyydettäisiin opastamaan poikaa kääntymisessä, sitä ei nyt vaan kiinnosta kääntyä ja sillä selvä, jos sitten myöhemmin.

Joulu meni meillä siis kiireisesti, Polskijan ensimmäinen joulu koostui osasista. Aamut äiti oli töissä ja Isä ja veljet mukana mummulassa, olen siis töissä siellä missä mummula on. Polskija oli kiinnostunut vain paperin syömisestä ja lattialla makoilusta, lahja bodyakin piti hieman maistella. Joulun ruuat hieman häiritsivät pientä miestä, sillä äidin syömä lanttulaatikko nosti joulunpunaisen värin pojan poskille ja leukaan. Onneksi puna oli laskenut jo ennen seuravaa aamua, joten Mama sai syödä vielä sen yhden kerran sitä lanttulaatikkoa!
Ennen joulua en viitsinyt neuvolaan soitella allergia testien tuloksia, ettei harmita olla välttämis dietillä. Tänään sitten soitin, ei edes sitä lanttua testien mukaan allergiana...
Kokeillaan taas viikon-parin päästä joskos se sitä punaa nosti vai jokin muu.

Nyt toivotan teille oikein hyviä välipäiviä!

Lumiukko

Alku viikosta meidän kotiin pesiytyi lumiukko! Sellainen valkoinen ja liukas, jolla tosin nenä hieman punoittaa. Lääkäri kun määräsi pojalle lumiukko rasvauksen aamuin illoin. On siinä kuulkaa J:llä ja Pikku J:llä ollut hauskaa, toinen etsi jo kaulaliinaa meidän pienelle lumiukolle ja toinen nauroi katketakseen. Polskijastakin rasvailu on onneksi hauskaa, varsinkin kun rasvaa poskia ja otsaa, nauru tulee kun rasvaa levittää hiuspohjaan. Sieltä valkoisen keskeltä pistää vain silmät vastaan ja pieni pehko tummaa tukkaa.

Lääkäri totesi että eihän nyt noin kuivalla iholla kukaan pysty olemaan, siinä karisi mm. terkkarin olettama pään karsta viemäriin kun lääkäri sanoi että kuivaa se on ei mitään karstaa. Nilkoilla ja jalkapöydillä, sekä vastaavasti ranteden ja kämmenselän iholla voi raastaa kuulkas vaikka juustoa! Päänahka on täynnä raapimisen jälkiä kun polskijan käsi vain heilahtaa lähellekkään, ja veri lentää.
Ehkä siinä kävi niin ettei Mama koskenutkaan rasvapurkkiin ennen lääkäriin menoa että pystyi näyttään asian todellisen laidan. Samalla näytettiin kirkuvan punaiset taipeet ja kaula, johon mikään apteekin ilman-reseptiä-rasvat eivät tehoa. Kuin myös korvan takuset jotka ovat avohaavoilla 24/7 ja vuotavat minkä kerkiävät.
Nyt löytyy kotoa kolmea-neljää eri rasvaa, niin sinkkipastaa kuin reseptillistä fucidinia ihan kunnon rasvaisen perus rasvan kaveriksi. Ja unohtamatta labran lähetettä joka vei 4 putkea verta 3,5 kuisesta Polskijasta. Nyt siis odottelemme niiden tuloksia ja toivomme että jouluna saan syödä ihan mitä vain, ilman välttämis diettiä!

Minähän tiedän kaiken, ei kun hä?

Sehän on niin että kun on monta lasta jo ennestään tietää kaiken kaikesta, eiks joo? Mikään ei ole uutta ja kaikessa ollaan konkareita. Ja jos sattuu käymään niin ettei tiedäkkään jostakin jotakin, niin sitä ei näytetä kellekkään! Sillon joko vaihdetaan nopeasti puheen aihetta tai ollaan tietävinään jotakin. Minä en ole nyt tietävinäni yhtään mitään, myönnän etten tiedä edes millä sosella Polskijan pitäisi aloittaa kiinteiden harjoittelun?

Olen nyt muutamaan otteeseen saanut vastat kysymykseen Polskihan lusikka ruuasta, joko sitä on alettu harjoittelemaan? Joten eihän siinä sitten muuta kuin maistellen eteen päin. Viikonloppuna maisteltiin pari teelusikallista päärynä sosetta, jotka menivät alas oikein miehekkäästi, ilman yökkäilyjä tai muitakaan puistatuksia, Polskija taisi jopa hymyillä.
Tänään Mama sai hetken mielijohteesta idean muussata banaania ja tarjoilla sitä maistelun kohteeksi. Se aiheutti jo hieman yökkäilyä ja puistatusta, eikä yhtään hymyäkään, mutta alas meni ja hetken päästä Polskija huitoi menemään minkä kerkesi ja pärsiteli sideharsoonsa.

Mistä siis pitäisi aloittaa maistelut? Ikinä en ole lapselleni ensimmäisenä tarjonnut "suolaista" aina on aloitettu makealla, J taisi saada persikkaa ja pikku J päärynää. Siksikö isot pojat syö mielellään hedelmiä? En taida nyt ihan tosissani vielä soseita Polskijalle tarjoilla, kunhan kokeiltiin mitenkä homma toimii ja testailtiin harjoittelun pohjalta. Pitäähän tässä ensin ostaa se ensimmäinen lusikka ja se onkin jo oma ohjelma numeronsa ja kun sopiva lusikka on talossa voidaan ruveta maistelemaan herkkuja!

Mutta oikeasti, mistä pitää aloittaa ja paljonko pitää tarjota? J taisi syödä ensimmäisen viikon tuttipullon korkillisen, sen ainu korkin verran kerran päivässä, seuraavalla viikolla syötiin kai kaksi kertaa, en millään muista. En ole KOSKAAN tiennyt mitenkä aloittaa ja mistä.
Mini J:n ja Polskijan kohdalla en ole koskaan tarjonnut pulloa, siis muutamaa hassua kertaa lukuun ottamatta, joten vellejä en ole edes miettinyt. J taas sai velliä 2 kuukautta vanhana ja sillä jatkettiin piiiiiitkään. Ei kukaan espanjassa tullut sanomaan että mitä pitää antaa tai jos sanotiin mieheni unohti kertoa. Olen antanut lapsilleni siis mitä mieli on tehnyt, tietysti maalaisjärjellä, en ensimmäisenä anna ananasta tai kiiwiä, joille itsekkin olen allerginen tai jogurttia suoraan purkista. Joskus kaipaisin apua, mutta en uskalla kysyä. Neuvola on joskus pahin paikka, siellä kun oletetaan et kyllähän sää nää nyt tiedät, niinpä, Kaikkea ei voi aina tietää ehkä ne joskus unohtaakin. Ehkä.

Eli en kolmen lapsen äitinä oikein tiedä mitään.

3kk

Kaikkea on taas tapahtunut, niin Polskijalle kuin Mamallekkin. Mama poltti oikean käden sormensa niin tyylikkäästi että lauseiden aikaan saaminen on ollut tuskaa, samoin Polskijan hoitaminen. Nyt sormet taas kesävät kosketusta ja iho kuorii pois!

Polskija taas on saavuttanut kunnioitettavan 3kk iän ja sen myötä neuvolakin muisti poikaa ihan oikein 3 eri rokotteella! Alkuun ajattelin että siinähän ne menvät kaiken muun ohella, kunnes ennen pistosten laittoa rupesin miettimään että mitenkä se noin pieni ihminen kestää koko touhun ja aineet sisällään. No eipä kestänyt. Illalla nousi korkea kuume ja poika makasi sylissä aivan voimattomana. Edes pientä hymyä ei saatu aikaiseksi vaikka mitä kivaa koitettiin tehdä.
Seuraavan päivänä kuume jatkui ja sekaan tuli tyytymättömyys, sehän vasta hauskaa olikin, kun mikään ei ollut kivaa. Mamakin jo lateli ärrä päitä kun poika vain huusi. Unet ovat jääneet vähälle ja Mama on ensimmäistä kertaa nukkunut sohvalla puolet yöstä vauva sylissä. Äiti on siis paras paikka nukkua!

Kolmen kuukauden aikana on Polskijasta toki tullut ihan eri poika kun synnytys salista lähtiessä poika oli. Nyt hymyillään miltei koko ajan ja välillä nauretaankin ääneen, kunhan joku hieman hölmöilee. Polskijan lempi kaveri on sideharso joka pitää olla kädessä koko ajan, toisaalta saan kiittää siitä itseäni, itseppä sitä olen tyrkyttänyt. Mutta sideharso on huippu juttu kun on tylsää, sen alle mennään piiloon ja sitä voidaan hieman suuhunkin laittaa. Toiseksi paras juttu on jonkun sormet. Polskija tuijottaa niitä pitkään ja koittaa osua omalla kädellään niin että saa sormesta kiinni, yleensä se sormi missä on sormus on ihan paras!
Sormet muutenkin ovat parhaita, niistä pidetään kiinni kun väsyttää ja kun maidotellaan, jopa niin parhaita että sideharsokin jää ihan toiseksi!

Kehitystä on sen verran että poika saa itsensä kyljelleen, mutta siitä ei mennä minnekkään! Lisäksi istuminen olisi ihan huippua! Polskija pänekää itseään eteen päin sylissä kunnes on istuvassa asennossa. Eipä tainnut poika tietää että istumaan opetellaan vasta useamman kuukauden päästä!