Maman ajatuksia

Ajatus 1.
Kohta se loppuu, 60 päivän päästä. Se on lyhyt aika se, tai pitkä, kummin katsoo.
Minä katson että lyhyt. Se on lyhyt aika siihen että Polskijan pitäisi pärjätä Maman työvuorot ilman Mamaa. Se on lyhyt aika sille että Polskijan pitäisi mennä päiväkotiin. Se on lyhyt aika sille että pian Polskija on 9 kk.

Kun katsotaan että se on pitkä aika sille kuinka paljon Polskija kerkiää kehittymään. 60 päivässä voi oppia paljon! Pitäisi kai oppia kontaamaan, vaikka luulen ettei se koskaa tule tapahtumaan, no okei ehkä joskus, taapero iässä sitten. Sitä kun ei harjoitella ollenkaan, se ei jotenkin vain kiinnosta. Syynä ehkä se että Polskija nousee jo polvilleen tukea vasten, ja olipa tuo ihan varpaillaankin tänään sohvan tyynyjä vasten, itse siis siihen nousten. Mutta eiköhän tuo ollut ihan vain sattumaa ei toistuva taito! 60 päivää on kuitenkin pitkä aika harjoitella tukea vasten seisomista.

Eli jos oppii seisomaan tuen kanssa pitäisi osata myös istua ilman tukea! Tasapainon kun pitäisi löytyä 9 kuukauden tienoilla. Lisäksi tietenkin pinsetti ote, joka ei meillä ole lähelläkään. Polskija saa pienenkin asian käteensä mutta se kaikki häviää sinne nyrkin sisään.
Kaikkea siis voi tapahtua niinkin pitkässä ajassa kuin 60 päivää.

Ajatus 2.
Minun piti olla laiha, tai ainakin takaisin lähtö painossa. Olen epäonnistunut, ei olen oikeastaan vain saamaton. Suklaa on maistunut paremmalta kuin lenkkarit ja lenkki ulkona.
Olen hokenut joka ilta itselleni että huomenna se sitten loppuu, ei yhtään karkkia ainakaan viikkoon. Jep, onnistuin kerran ja sitten, noh kai te tiedätte.
En ole mitenkään huonon painoinen, mutta en tunne itseäni oikein itsekseni tai mukavaksi näinkään. Joten illat menevät siihen että mietin kuinka paljon saan itsestäni irti jotta saan itseni takaisin sinne mistä lähdettiin ja mielellään sinne mistä lähdettiin 3 raskautta sitten. Se tosin vaatisi jo enemmän kuin itseni takapuoleen potkimista ja kamalaa rääkkiä, mutta totesin itselleni tänään (kyllä, puhun itselleni) ettei kukaan saa minua liikkeelle kuin minä itse. Kukaan ei laihduta niitä kiloja kuin minä itse. Se olen minä joka ostaa sen kaiken suklaan kotiin, eli se olen minä joka päättää myös olla syömättä sitä. Se yksi viikko kun siinä onnistuin, painoni putosi kilon! Oikeasti kilon!
Noniin ei tämä nyt tainnut olla ajatus vaan toteamus..

Ajatus 3.
Hyötyisikö Polskija jos rupeaisin käymään hänen kanssaan uimassa? Ei, vauva uinnissa vaan itsenäisesti uimahallissa polskimassa? Pelkään itse vettä niin paljon että viime kesänä ylitin uimisen esteen 7 vuoden tauon jälkeen. Pelkään järviä ja pelkään hypätä veteen. Uima-allas vielä menee. En tahdo siis pelkoani Polskijalle, siksi suunittelen muutaman kerran viikossa tapahtuvaa käyntiä uimahallissa. Mutta mitä se vaatii? Mitä pitää tietää, kun menee vauvan kanssa uimahalliin ja voinko mennä alle vuoden ikäisen kanssa ihan hyvällä omatunnolla?

Ajatus 4.
Tähän on vielä 60 + 34 päivää, mutta miten selviän siitä? Ekasta päivästä kun Polskija pitää jättää hoitoon päiväkotiin? Tiedän jo nyt itkeväni koko ajo matkan töihin, ja tiedän itkeväni kun näen pojan taas. Tiedän että se riipaisee ja lujaa. Tiedän myös että hänen hyväkseen muun muassa käyn töissä. Tiedän myös että koko kesä on yhtä miettimistä mitenkä kaikki onnistuu. Polskija kun käy hoidossa sitten 12 päivää kuukaudessa. Oma työni ei vain ole helppoa kesällä, talvella sitä on vähemmän. Niin ja Isin työt. Ajatus koko hoidosta kaikkine plussineen ja miinuksineen riipaisee silti. Se riipaisee koska Polskija on vain 10 kk silloin.

Ajatus 5.
Koska hoidon alkuun on 94 päivää, meidän pitäisi kai ruveta ohjailemaan Polskijan päivä rytmiä lähelle hoidon rytmiä, miten ihmeessä? Polskija nukahtaa nyt aamu unille 1,5.2 tuntia sen jälkeen kun on herännyt yö unilta, eli noin klo 9 tienoilla.
Lisäksi meidän pitäisi aikuisten oikeasti tehdä jotakin yösyömisille. Tahtoisin tosin että se olisi sellainen pehmeä siirto, eli kun Polskija itse lopettaa sen. Luulen vain ettei niin ole ihan heti käymässä. Ajatuksena siis että olisi 60 päivää aikaa edes vähentää ne heräilyt 2-6 kerrasta yhteen kertaan, sitten kun jaksan. Eli koska?

Ajatuksia tulee ja menee, toiset ovat pitkään ja toiset vain hetken hairahduksia.
Näitä ajatuksia olen kantanut mukanani jo hetken.