Polskija on viime aikoina päästänyt mamaa kirjoittelemaan koneelle hyvin vähän, tuo kun on oppinut että voi hieman kitistä kun en häntä katso, niin aivan varmasti saa silloin huomiota. Ilmiö on aika hauska. Koska istun sohvalla koneen kanssa, joka on siis käsinojalla ja poika on selkä reisiini tuettuna puoliistuvassa asennossa koska pidän jalkojani pöydän reunalla, joten polskija näkee koko ajan kasvoni. Olin sitten tietokoneella tai katsoin telkkarista jotakin ja hän päättää että nytpäs mulla onkin tylsää, äitin pitää leikittää minua juuri nyt! Hieman kun kitisee ja päästelee ääniä joista huomaa ettei ole kivaa äiti rupeaa taas höpöttämään ja mitä, poika on tällöin yhtä hymyä. Hymy ylttyy korviin asti ja silmiin syttyy tähdet!
Polskijasta on siis tullut jo ovela, mama ei voi siis kirjoittaa kuin lyhyitä lauseita koneella, en siis usein ole päässyt kirjoittelemaan mitään, pahoittelen sitä.
Kohta polskija on siis 2kk ja kaikkea mahdollista on tapahtunut tässä pienessä ajassa.
Poika tuntuu edelleen vauvalta, mutta pientä edistystä on nähtävissä kuten voi huomata. Polskija kaipaa jo selkeästi seuraa ja se joka sitä antaa saa palkinnoksi suuria hymyjä jotka saa pienen miehen silmät säkenöimään ja äidin silmiin kyyneleet jonkinlaisesta onnesta.
Kahden kuukauden aikana on nyt viimein havaittavissa Polskijalla jonkinlaista rytmiä. Alkuunhan se oli ihan mitä vain, nukutaan silloin ja tällöin ja yöllä katseltiin usein tv:tä kunnes ohjelmia ei enää tullut tai laitettiin jo DVD pyörimään ja päivällä tietysti vedeltiin sikeitä. Pikku hiljaa yöt ovat onneksi tasaantuneet ja nyt voin jo 5 yön jälkeen sanoa että Polskija herää yöllä 2-3 kertaa. Nyt kun sanon asian ääneen yöt tietenkin muuttuvat sekaviksi ja niin että poika herää joka tunti, joka on edelleen muistissa eikä ihan niin kivaa.
Polskija nukahtaa ennen klo 23 ja herää neljän-viiden välillä ja taas kuuden-seitsemän välillä, joskus sinne mahtuu vielä yksi herääminen johonkin väliin. Ja uskotte varmasti, minä kiitän!
On ihanaa saada nukkua rauhassa, on ihanaa olla hereillä kun aivot toimivat eikä yö ole ollut sekava kaikkien unien kanssa. Minä kun näen paljon unia, joka kerta kun nukahdan näen unta. Samana yönä olen nähnyt unta jossa veljeni on kuollut, mummuni on kuollut, siskoni työpaikalla harrastetaan vain seksiä, lapseni ajavat polkupyörällä ja olen saanut tytön joka on isompi kuin polskija vaikka on vasta syntynyt. Tuollaisten unien jälkeen en aina päivällä tiedä onko se mummu oikeasti kuollut tai se veli, kaikki kun tuntuu niin todelta. Odottelen päivän että joku soittaa että näin on todella tapahtunut. Päivätkin menevät siis unessa.
On siis ihanaa kun yöllä herää vain muutaman kerran, sitä pysyy jopa järjissään!
Polskija on nyt myös oppinut nauramaan, naurun eteen saa tehdä vielä paljon töitä, mutta kyllä se sieltä tulee. Suukot ovat ne kaikkein paras juttu. Isoja suukkoja ja muiskautuksen ääniä poskille paljon pienellä aikaa saa pienen ihmisen nauramaan ja lopulta aikaiseksi hikan, isoimman isoveljen kanssa samalla tavalla. Molempia siis hikottaa kun heitä naurataa paljon ja sepäs vasta naurataa lisää!
Siinnäpä oikeastaan ne kahden kuukauden jutut, lisää odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti