Siinähän se tärkein. Olemme käyneet miehen kanssa hienoista vääntöä annetaanko polskijalle tuttia vai ei. Sairaalassa poika muutaman kerran sai tutin suuhunsa, mutta kovin huonosti se siellä pysyi, apuna oli pipetillinen namia, glukoosia siis oletan. Namin ansiosta tutti pysyi tiukastikkin suukussa niinä hetkinä kun tuntui ilkeältä. Niistä en olekkaan tänne vielä kertonut, mutta palataan siihen vielä joku toinen kerta.
Tuttia en kuitenkaan sairaalassakaan tarjonnut kun ei kerta suuhun jäänyt, kotona sitä ei myöskään ole tarjottu minun toimestani, miehen toimesta kylläkin.
En ole mitenkään tutti vastainen, yleensä meidän lapsilla on nähty tutti suussa tuonne alle kaksi vuotiaaksi, nyt on kyllä niin että joudun asiaa paremmin miettimään.
Polskija kun ei tykkää koko kapistuksesta yhtään, se saa yökkäämään ja se saa aikaiseksi inhon ilmeitä ja jopa piehenehköä pään pois kääntämistä. Mikä äidistä on ihan mielettömän upeaa, ei tutin kaipuuta. Iltaisin on kuitenkin ruvennut kuulumaan väsyneenä maiskutusta ja pienen tutkailun jälkeen pienen miehen käsi löytyy suun tietämiltä, väliin käsi on niin tiukasti että saa hieman taistella että käden saa edes sentin päähän pienistä huulista.
Eli nyt olen joutunut käymään taistoa siitä annanko periksi ja etsin jostakin tutin joka sinne suuhun jäisi, jolloin vältyttäisiin tulevalta ongelmalta, eli käden syömiseltä, joka ehkä saattaa muovautua peukalon syömiseksi ja siitä vieroittaminen tulee olemaan hankalaa, peukku kun on pääsääntöisesti aina mukana.
Vai uskonko että tuo käden imeskely on vain ohi menevä villitys ja annan tuttien olla kaupassa?
Myönnän että jälkimmäinen vaihtoehto on ykkös valintani ja mieskin jo on siihen asennoitunut, tuttia ei ole enää koittanut pojalle antaa, tuskin tuo edes tietää missä se yksi ja ainut tutti on tällä hetkellä, minä tiedän. ps. se on toki olemassa, mutta "piilossa", tosin ei kovin hyvässä.
Tutti asiaa lupasin miettiä jos itse muutun polskijan tutiksi, jota on jo hieman havaittavissa, tissi on tällä hetkellä muutaman kerran päivässä oiva nukahtamisen väline, tosin läheisyys ja lapselle tärkeäksi itsensä huomaaminen saa asian unohtumaan tai lähinnä olemaan tekemättä asiasta kovin isoa numeroa, poika kuitenkin nukahtaa ilman tissiä ihan yhtälailla.
Eli siis kumpi ja kampi, toinen tulee voittamaan!
Meillä esikoinen ei huolinut tuttia ja kolmen kuukauden iässä hoksasi peukalon. Peukalo oli sitten suussa lohdutukseksi ja varmaan välillä tavankin vuoksi, mutta ongelmaa siitä ei tullut. Onnistuneesti vierotettiin peukalosta yksi vuotiaana! Konstina laastari peukun päällä ja samalla lopetettiin myös imetys. Luultavasti myöhemmässä vaiheessa olisi ollut vaikeampaa päästä peukalosta eroon. Kuopus oppi tutille, mutta melko harvoin sitä söi, lähinnä nukkumaan mennessä. Vierotus tapahtui jo ennen ekoja synttäreitä ja taas ajoitettiin siihen imetyksen loppumisen tietämille. Tämä on toiminut meillä, joten en pitäis niin pahana tuota sormien/peukalon imemistä.
VastaaPoistaihanaa, ei tarvitse siis tuntea itseään huonoksi kun antaa sitä kättä imeskellä, kun ei se siellä koko aikaa ole.
VastaaPoista