Pakahtumisia

Minulla on poika jonka elämän keskipiste olen, mutta minulla on myös poika joka joskus kyllä kyllästyy minuunkin. Tiedän sen siitä kun isänsä tulee kotiin alkaa hytkyminen ja isän perään katsominen ja isän sylissä kaikki on taas niin ihanaa. Mutta samainen poika rupeaa jo tunnin jälkeen etsimään minua ja kun katson poikaa silmiin, nousee pojalle suuri hymy ja tähdet syttyvät pojan silmiin. Samanlaiset tähdet kuin isällään oli tavatessamme.
Mikään ei ole sykähdyttävämpää kuin se valloittava hymy ja pieni kujeileva ääni jonka Polskija päästää minut nähdessään.

Olen viime aikoina heräillyt horroksestani minkä Polskijan yöheräilyt aiheuttivat, varsinkin nyt kun heräily on hieman tasoittunut ja saan unta itsekkin. Horroksen häviäminen on tuonut sen että huomaan ne pienet hetket jotka saavat sydämen tuntemaan siltä kuin sitä puristettaisiin lujaa ja minulla se aiheuttaa myös hienoista kiiltämistä silmiini ja ehkä kyyneleen.

Tänään päivällä vieressäni nukkui pieni poika, joka unta hakiessaan itkeskelee ja heiluu edes takaisin, taputtelen ja silittelen poikaa, tiedän jo koska poika on juuri sillä hilkulla kun uni tulee. Tällä kertaa Polskija sai jotenkin ihmeen kaupalla itsensä ihan minuun kiinni ja nukahti siihen. En tohtinut nousta enää itse, totesin että tässä on niin hyvä olla etten tahdo pois. Haistelin nukkuvaa Polskijaa ja varovasti silitin poskea ja lopulta nukahdin siihen itsekkin. Herätessäni mietin että nukahtiko Polskija minun turvaani vai minä Polskijan turvaan?

Samaisten unien jälkeen Polskija kiemurteli kovasti saadessaan itseään hereille, pieni kuiskuttelu sai hymyn unisille kasvoille ja kun hetken päästä poika jaksoi jo pidellä itseään enemmän pystyssä oli pojalla suussa sideharso, ja kohta kun käänsin pojan selälleen oli taas suussa sideharso ja silmissä tähdet. Voi höpsöä Polskijaa ja Polskijan hupsuja tapoja.

Tänään vielä illemmalla Polskija oli jo niin väsynyt että vain nojasi sylissä olkapäähäni ja piti päätään leukani alla ja kuunteli ilmeisesti sydämen lyöntejä. Näin kuinka silmät painuivat kiinni ja aukesivat taas, ja lopulta painuivat taas kiinni, mutta suu maiskutti ja käsi etsi takkini nauhaa. Kun nauha oli pojan kädessä Polskija nukahti yö unilleen. Tuo Maman pieni ihme, syy miksi joka päivä löytää elämästä jotakin sydäntä puristavaa ja kaunista.