Katson Polskijaa joka touhuaa olohuoneen lattialla peiton päällä ja ihmettelen että missä se meidän pieni ja avuton vauva on? Missä se pikku ihminen joka ei osannut tehdä itse mitään ja tarvitsi kaikkeen apua? Siellä se peitolla potkii masullaan ja katselee telkkarin värejä ja välillä maistelee käyttämätöntä vaippaa joka odottelee paikalleen laittoa. Välillä katsotaan vähän lelua ja maistetaan sitäkin. Sitten kun ei enää jaksa tai ei nyt oikein kiinnosta tulee kiukku ja melu taso nousee!
Viime viikon tiistaina tämä entinen pikku vauva sai ensimmäisen hampaansa, siihen loppui minusta täysin pikku vauva kausi. Nyt voi purra ja kolisutella hammasta lusikkaan tai lasin reunaan. Polskija kun rakastaa lasista juomista ja isin kahvi on yleensä se mikä maistuu parhaimmalta! Hammas tuli melko kivuttomasti, ei kuumetta ja kauheita kiukkuja, syöminen vain oli niukkaa kun ei vain maistunut ja tavaroiden suuhun laitto oli lempi juttu, kuten myös isän tai Maman leuan pureminen, sitä tosin tehdään vieläkin ja uskokaa tai älkää, jos ennen Maman leukaperät olivat mustelmilla, mitä ne nyt ovat sen pikku hampaan ansiosta?
Vasta kun hammas oli puhjennut huomasin että Polskijanahan ryömii! Se liikkuu eteenpäin ja pyörii napansa ympäri ja matkaa sinne missä mielenkiintoisimmat asiat ovat, tai äiti, useimmiten kuitenkin blue-ray soittimen punainen valo jota tavoitellaan hartaasti ja pitkään, siihen yltämättä, vielä.
Koska en muista J:n tai Pikku J:n ryömimistä, tämä on niin hauskaa! Polskija nostaa peppua ylös ja työntää jaloilla itseään eteenpäin, kädet tavoittelevat kiinnostuksen kohdetta.
Ja kun ryömiminen aloitettiin viime torstaina on Polskija jo aloittanut konttaus asennon harjoittelun. Kovin se on vielä huteraa ja voimat käsistä varsinkin ovat kadoksissa, mutta takapään asento on jo melko hyvässä hallussa, eli kohta mennään ja lujaa!
Silloin kun tuntuu että kehityksen askeleet eivät tavoita meidän lasta, sitä tapahtuukin yhdellä rysäyksellä! Olen jo kuukauden verran katsellut muita lapsia, hieman vanhempia miettien sitä hetkeä kun Polskijan tie vie hoitoon ja miettinyt että onko se tuollainen sitten? Eiöä 9kk ikäinen jo ole aktiivinen eikä pieni syli mussukka? Tuntuu pahalta laittaa Polskija hoitoon kun ei se osaa vielä liikkua, nyt asia jotenkin taas muuttui. Osaahan se ja 9 kuukauden ikään on vielä jokunen tovi aikaa ja nythän se suurin kehitys vasta alkaa, tai ainakin se minkä me selkeästi näemme!
Meillä ei siis enää ole avutonta vauvaa, meillä on iso vauva joka komentaa ja määrää ja joka ei ole tyytyväinen pelkästään silloin kun saa sylin vaan vaatii jo enemmän! Meidän vauvasta on tulossa iso!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti