sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Ei niin mukava raskauden oire

Mietitäänpä...

Seisot kaupassa kassa jonossa ja toivot että kassa olisi super nopea tänään, koska silmissä sumenee ja sydän lyö normaalia nopeampaa. Mietit että liiku nyt jono, LIIKU! Sitten käy niin että saat maailman hitaimman kassan, joka bongaa joka ikisen hampurilaisen vaikka niitä siinä on useampi ja voisi ne ihan ilman konettakin laskea, mutta ei, joka ikinen piippaa ja hitaasti. Silmissä sumenee pahemmin ja tuntuu että toi kassa tyttökin muuttuu jo kahdeksi. Seuraavan asiakkaan tavarat piippailee kassan laitteissa ja availet jo takkia tai kiskot hihoja ylöspäin ja kaulusta alemmas toivoen että saat ilmaa hengittää, kylmää tai edes viileää ilmaan! Ja taas piipataan joka ikinen maito. Nyt jo nojailet mihin pystyt, käsistä on hävinnyt voimat ja tuntuu kuin jalatkin heikkenisivät, sydä lyö nopeampaa kuin pitäisi. Mietit että voisi jo olla sinun vuorosi ettet kohta makaa tuossa lattialla pitkin pituuttasi tietämättömänä mistään. Keskityt hengittämiseen ja takana oleva jo huomaa että jotakin on vinossa. Lopulta se kassa saa sinun tavarasi piipattavaksi, otat tukea linjan reunasta rystyset valkoisena ja katselet kattoa. Lopulta pääset maksamaan ja rahojenkin laskeminen kassalta kestää ikuisuuden. Huono-olo vyöryy lujempaa päälle ja silmissä sumenee entisestään, kasvot loistavat valkoisina ja hiki noruu joka paikkaan. Pakkaat tavarat hengen hädällä kasiin ja miltei juokset ulos. ILMAA, kylmää ilmaa! Ihanaa!

Luulit jo että olosi on normaali, että kaikki ihme oireet ovat hävinneet ja voit nyt keskittyä normaaliin elämään ja kasvattamaan mahaa. Mutta ei, nyt saat miettiä että miksi näin kävi, miksi olit lähellä pyörtymistä TAAS.
Mittailet verenpainetta ja toteat että samaa se on kuin aina ennenkin. Mietit että onkohan vauvalla kaikki hyvin ja mitenkäs se mun hemoglobiini? Pitäisikö soittaa neuvolaan ja kysyä että mitäs nyt?

Tämä on tämän raskauden perus oloja. Viikottain tuleva pyörryttävä olo, joka vie kuin tsunami, ja muuhun ei sitten keskitytäkkään. Kaupassa olen ollut ilman takkia ja mielelläni siellä kylmä osastolla, mies saa hoitaa kaiken muun ostamisen. Ja se on siitä onnesta mykkänä kun en ole mulkoilemassa vieressä että mitäs nyt? Ootko varma että tuota tarvitaan? Kassalla ollessani kun en keskity muuta kuin siihen että pysyn pystyssä ja pääsen heti just nyt pois sieltä! Joten kotona olen vasta tietoinen että mitä tuli ostettua ja mitä ei.

Onneksi olen osannut varautua tähän jo etukäteen, tätä kun se on ollut noista kahdesta edellisestä myös. Olo ilmaantuu noin 19 viikon tienoilla jä häviää sitten joskus, JOS häviää.
Viimeistään kun ollaan synnyttämässä. Onneksi.

Ololle ei ole löytynyt selitystä. Syön kyllä nykyään rauta tabletteja joka päivä, samoin c-vitamiinia ja foolihappoa jotta se rauta ystävällisesti imeytyisi. Ongelma kun on se että raudan imeytymiseen vaikuttaa maito, jota saatan juoda jopa 1-2 litraan päivässä, plus kaikki muut maitotalous tuotteet. Joten pilleriä vain naamaan, jos se syy onkin tuo 114 tienoilla oleva hb.
Neuvolassa kyllä epäiltiin myös alhaista verenpainetta , yläpaine 100 luokaa ja alapaine 60 tienoilla usein jopa lähempänä 50.

Onneksi kuitenkin tämäkään ei ole päivittäistä, ja tiukat potkut vatsan sisällä muistuttavat että hyvällä asialla ollaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti