Viikko alkoi melko helteisenä ja sinä taitaa jatkua, onneksi olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja vienyt itseni järveen. Minä joka pelkään hukkumista ja järviä enemmän kuin hampaan repimistä ilman puudutusta! Varpaitani olen uitellut vedessä joskus, mutta 4 vuotta sitten suomeen muutto lakkautti tämän maman uimiset. Espanjan uima-altaat vaihtuivat näsijärveen, ja luottamus siihen mitä siellä pohjalla on hävisi. Mutta tämä lämpö on saanut tekemään ihmeitä! Eilen juoksin sinne ja voi, se oli niin ihanaa! Nyt päivät suunitellaan niin että sinne järveen pääsee TAAS!
Aikaisemmin puhuin siitä bikini kunnosta joka raskaana ollessa ei ole ongelma, mutta se että kehtaako sitä ne bikinit päälleen laittaa? Kokeilin vanhoja bikineitäni ja noh, sanotaan että mies piti näkemästään, mutta en tahdo samaa esitellä tuolle naapurin miehelle. Sitä jotenkin tunsi itsensä jonkin tason povipommiksi, kun yläosa peitti sadas osan rinnoista. Joku kehuisi mahtavia meijereitä, mutta sori, ei puhuta meijereistä. Minulla toki on maidon tuotantoa tulevaisuudessa käynnissä ihan koti osoitteessa, mutta ei se nyt ihan meijeri ole! Meillä ei ole koneellista pullotusta, tai noh, ainakaan vielä. En pastoroi tuotettani tai jalosta sitä mm. juuston muotoon.
Puhuisin mielummin ihan vain rinnoista, vaikka tiedän että toisille se on hankalaa.
Joka tapauksessa tajusin vasta niitä bikineitä kokeillessani että rintani ovat kokoa valtavat. Kun se maidon tulo alkaa, ovatko rintani kokoa extra valtavat? Miten niiden kanssa pärjää?
Nyt näille odotus aikaisille kävin ostamassa hieman vähemmän huomiota herättävät bikinit. Nyt kehtaan jo olla rannalla, eikä tarvitse pelätä näyttävänsä playboysta karanneelta pupu tytöltä, jos tuota vatsaa ei lasketa!
Järven vesi on todellakin osoittautunut pelastukseksi tälläisellä helteellä, se viilentää yllättävän pitkäksi aikaa, ja onneksi se järvi on työpaikallani, joten siellä voi käydä töiden lomassa, tai sinne voi raahta koko perheen vapaa-aikanaan. Mielummin sinne kuin yleiselle rannalle kaikkien sekaan, siihen en kuitenkaan ole valmis. En tahdo esitellä mahaani koko koti pitäjän väelle, vaikka nyt olisikin ihan mukiin menevät bikinit päällä.
Että kiitoksia vain äidilleni että on sellaisen työpaikan meille kaikille löytänyt! Oma yksityinen hiekkaranta näsijärvellä, parempaa en voisi nyt kuvitella!
Toinen pelastaja on ollut vesimelooni. Ihanan kylmää ja makeaa! Illalla betoni kodissa se on se ainut viilentäjä. Tälläkin hetkellä jalkojeni päällä on ISO lautasellinen kylmää vesimeloonia. Nyt kun tuo nälkä on aika minimissä, eikä varmasti tee mieli syödä mitään tukevaa ja rasvaisen tuskaista, melooni on helpotus. Paitsi että syöppä puolikas melooni illalla ja tiedät käyväsi 2 tunnin välein vessassa todo noche-koko yön. Onneksi kuitenkin olen niin taju kankaalla että saatuani pääni tyynyyn ja peiton päälle en tiedä enää mistään mitään, olen siis kiitollinen väsyneestä olo tilastani. En edes tajua ottaa yöllä rauta tablettia joka siis pitäisi ottaa tuon lähellä 100 pyörivän hb:n takia, olen siis totaalisesti unohtanut koko raudan! Ihmekkö väsyttää! Eikö se ole ihan normaalia että raskauden aikana muuttuu hajamieliseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti