perjantai 23. heinäkuuta 2010

Rv 34 loppu rutistus

Usein tuntuu että raskaus on aikaa jolloin on vain vaivoja, tai ainakin minulla niitä on riittänyt tämän raskauden aikana. Milloin on ollut huono-olo, päätä särkenyt tai pyörryttänyt, väsyttänyt ja lantioon sattunut. Toisilla taas raskaus on aikaa jolloin he voivat parhaiten. Voi, en aijo päästää teitä niin helpolla. Toki rv 30 tienoilla olen ruvennut tuntemaan itseni jo melkolailla ihmiseksi ja normaaliksi. Tämän rv 34 ilon tai närkästyksen aiheita, kuinka vain asian ottaa on ollut yölliset jalkojen kramppailut, jotka osaavat olla sitten kipeitä!

Yöni menevät siihen että pompin sängyn vierellä painaen jalkaa maahan, jotta kramppi loppuisi, yleensä asia on oikein helppoa ja muutamissa sekuneissa tilanne on taas normaali ja tuhisen taas peiton alla pää tyynyssä muutamassa hetkessä tajuamatta mitään mistään. Mutta tilanne sen kuin vain pahenee. Nykyään jo uikutan ja väliin itken kipua. Jalkapohjaa ei saa millään tasaisesti lattiaa vasten vaan se vääntyy korkokenkä asentoon. Kipu viiltää koko pohjetta ja jalkapohjaa. Mieskin jo välillä kysyy että, mitä sä siellä konkkaat?
Eilen mies antoi mielestään loistavan ohjeen, laita jalka kylmään veteen! Kyllä armaani, pidän tästä lähtien sängyn vierellä ämpäriä jossa onv että ja jäitä ja lykkään jalkani sinne viiva suorana kunhan se vain kramppaan sen kymmenen kertaa yössä. Miehet sitten osaavat tämän ajatus työn... Toisena ohjeena tuli herättää hänet ja hän lupaa hieroa kun kramppaa, totesin että kivaa se olisikin mutta kun se jalka on pakko painaa maahan, muuten potkisin ja kieriskelisin sängyllä uikuttaen vielä lujempaa. Hieronta käy kyllä sen jälkeen kun kramppi loppuu ja varsinkin iltaisin ennen nukkumaan menoa! Ihanana miehenä saankin jalkojeni hierontaa joka ilta, kiitos Honey siitä!

Olen yrittänyt estää kramppeja nukkumalla niin että herään jos vähänkin ojennan jalkaa väärin ja kramppi voisi siitä alkaa, eli en ojenna nilkkaa suoraksi missään vaiheessa. Olen juonut paljon vettä ja lisännyt hieman suolaakin enemmän kuin yleensä ruokaan, kun kerta näin kuumakin on ja juon litra tolkulla, apu on vain tuiki tietämättömissä.
Eilen viimein ostin magnesiumia poretablettina ja rukoilen yön jumalilta että se auttaa! Toivon todella niin hartaasti että tämä olisi apu, koska jos kipu pahenee en tiedä enää mitenkä päin olla ja mitenkä enää päivällä kävelen kun pohkeet ovat kireät ja kipeät.

Lisänä on AIVAN totaalinen väsymys, se iskee pari kertaa päivässä ja vie mukanaan aivan täysin! Voisin nukahtaa mihin vain, vaikka seisovilteen, hississä en edes uskalla laittaa silmiä kiinni kun uni tulisi heti. Polskija taitaa viedä kaiken energiani niin että väsy iskee, muistin vain että tämä vaihe tulee hieman myöhemmin, ehkä parin viikon päästä?
Toki sekin että polskija on näköjään kyllästynyt lekottelemaan peppu vasemmalla ja on vaihtanut peppunsa oikealle kylkeeni, tekee unen saamisen hankalaksi, tilaa kun tuntuu tuolla oikealla olevan paljon vähemmän kuin vasemmalla olisi. Tämän vuoksi tuntuu että kylkiluuni kohoavat ylöspäin jotta vauva saa peppunsa mukavaan kohtaan. Pääasiahan on kuitenkin se että vauvalla on hyvä olla, itse opin kyllä löytämään itselleni hyvän asennon vaikka joku kovasti kylkiluitteni alle piiloon tahtookin. Tähän asti se on ollut kyljellään pötköttely, istuminen ei yleensä ole kauhean mukavaa, enää en näillä viikoilla lähtisi elokuviin istumaan. Tosin sen eilen tein, pitihän sitä sinne rynnätä kun mummu otti lapset hoitoon ja saatiin miehen kanssa vapaa ilta. Huh, sitä asennon etsimistä ja lopulta kädellä koitin painaa mahaa, jotta se peppu ei niin kovasti painaisi. Kaikkea sitä on valmist tekemään.

Mutta näin päätetään tämä viikko ja huomenna aloitetaan taas uusi, uusilla asioilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti