Uusi viikko on taas lähtenyt käyntiin, ja arvatkaa vain mitenkä?
En muistanut mikä viikko on menossa! Enkä juuri sanonut että voiko raskaana olon unohtaa?
Kirjoittelen yleensä loppu viikosta vau-kirjaan juttuja kultakin viikolta, nyt kun kirjottelin kirosin lopuksi miehelleni että voi itku, meni väärälle viikolle. Mies kysyi että miten niin? Tuohan on ihan oikea viikko, kun katsoi sivua rv 31 kohdalta. Katsoin miestä järkyttyneenä ja totesin et, ei varmana ole! Mutta pakko se on taas myöntää että olin väärässä, näitä tilanteita rupeaa tulemaan yllättävän usein, nyt alkoi rv 32! Olisin ihan tyytyväisenä aloittanut rv 31 maanantaina, mutta mikäs siinä viikko enemmän kuin aivot sanoo, joten matkaa enää hetki kunnes se haira laskeutuu meillekkin!
Viime viikko ja tämä uusi ovat olleet kovin hikisiä, en valita, koska kesällä pitää olla kesä! Yöt ovat ihana, meidän ikkunoista puhaltelee pienehkö tuuli joka helpottaa unta. Toiset raskaana olevat tuntuvat oikein inhoavan tätä keliä, toki jos turvotusta on mielettömästi varmasti he inhoavatkin, itse olen aina päässyt turvotukselta karkuun eikä se ole haitannut kertaakaan. Toki sormissa hieman tuntuu ilkeältä ja sormus jättää renkulan sormeen, eli en voi edes huijata että en olisi kihloissa, sen verran kivat uurteet sormessa on, mutta ei kuitenkaan niin että olisi kipeää. Jalatkin mahtuvat normi kenkiin, tosin sukkia en käytä vaikka sataisi vettä ja olisi 10 astetta lämmintä, sen verran kuuma on jaloissa. Yleensä meillä se mies on lämpöpatteri, tällä hetkellä se olen minä! Iltasin makaan sohavalla jalat miehen sylissä ja komentelen että, älä koske mun jalkoihin ne on niin kuumat ja sun kädet on niin kuumaat! Olen kuin mikäkin Hitler! Kotisohvan oma pikku valtias! Tai ei enään niin pikkuinen...
Vauva voi kuitenkin ilmeisen hyvin, kertoo olemassa olostaan tasaisin väliajoin, mikä ei vieläkään ole häiritsevää. Liikkeet ovat napakoita ja tulevat lähinnä oikeaan kylkeen työntämisinä. Hikkaakin on usein, jopa niin usein että tuntuu ettei ole sen välisiä aikoja ollenkaan!Eli sisävesialtaan elo on oikein rauhallista!
Viime viikolla ilmaantui muutaman kerran viiltävää kipua häpyluun paikkeilla, irvistelin reippaasti kaupan parkkipaikalla ja mies sen kuin hihkui, että tää vauva tulee ajoissa! Taisin vastata parilla kauniilla suomalaisella sanalla, minä kun tahtoisin että polskija ulkoistuisi syyskuun puolella. Miksikö? Siksi että kukaan lähisukulainen ei ole syntynyt vielä syyskuussa..
Itse olen elokuussa syntynyt, lokakuussa on vanhin poikani, veljeni ja siskoni, marraskuussa on siskoni kaksoset, joulukuussa 2 siskoa ja veli, tammikuussa veli ja sisko, helmikuussa veli, maaliskuussa on mies, huhtikuussa äitini, toukokuussa kaksi veljeä, kesäkuussa nuorin poikani, heinäkuussa veljeni. Eli se ainut "vapaa" kuukausi vuodesta!
Ai, niin huomasitte varmaan nuo muutamat sisarukseni, selvennykseksi omaan 7 veljeä ja 4 siskoa. Lapsiltani ei siis tätejä ja enoja puutu...Ja ps. emme edusta mitään uskonnollista lahkoa, ihan vain tylsiä luterilaisia. Usein kun joku sitä miettii ja tahtoisi kysyä mutta ei kehtaa.
Ahaa-elämyksenä voisin sanoa että olemme mielenkiintoinen uusioperhe, joista ei ota selkoa vaikka kuinka selittäisi, olen kokeillut uskokaa pois. Usein päädyn piirtelemään jotakin kaaviota aiheesta, hankalaa siis..
Mutta takaisin siihen kipuun. Kipu on hetkittäistä ja kestää alta minuutin, mutta melko musertavaa. Kipu tulee yllättäin, yleensä tosin kun yritän nousta jostakin ylös tai käännän itseäni jotenkin ihmeellisesti. Oletan että liitoskivut ovat pian meidän osa elämää... Siitähän sitä iloa sitten irtoaakin. Onneksi kuun lopulla alkaa jo äitiysloma joten voin voihkia kotona ihan kaikessa rauhassa ketään häiritsemättä.
Sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti