torstai 29. heinäkuuta 2010

Äitiysloma!

Niin vain sekin päivä koitti, että äitiysloma alkoi. En sitä tuolla tammikuun pimeinä iltoina olisi millään uskonut saavuttavani. Koko pitkän talven ja kevään suunittelin mitä kaikkea teen heti kun loma alkaa. Eli mitä olen saanut tehtyä? Ostettua vauvan vaatteita, mutta. Niin, siihen se sitten jääkin. Ei näillä helteillä jaksa tehdä mitään. Olen maannut sohvalla etsien parasta asentoa ja höpöttänyt miehelle sitä ettei jaksa edes ajatella. Se mitä pitää tehdä onkin sitten jo eri asia. Päätin että teen vauvan sänkyyn reunasuojuksen, jep, kankaat on. Reunasuojusta ei. Sairaalan kassiakaan EN ole pakannut, en ole sitä tehnyt koskaan ennen kuin olen todennut että, hei nyt me mennään! Ihan kivaa välipuuhaa suppareita odotellessa. Okei, okei, sairaalaan lähtöön nyt ehkä kuitenkin on vielä aikaa!

Ja sitten on nämä asiat joihin olen todennut monen naureskelleen miltei päin naamaani. Eli päätin että menen mustikka metsään ja vadelmiakin keräisin hurjat määrät pakkaseen. Olenko mennyt? No en. Mutta syynä ei ole raskaus vaan tämä kuumuus, kuka sinne aukealle paikalle tahtoo 30 asteen helteessä? Ihan niin sekaisin ei raskaushormoonit ole minua vielä saaneet...Mutta menen sinne metsään joka tapauksessa, tahdon niitä mustikoita! Eli naurakaa vain sille ettette usko niin käyvän, jaksaisin kyllä, jos en paahtuisi rusinaksi siellä.

Koko äitiyslomalle jääminen on saanut miettimään mitä kaikkea sitä raskaana onkaan tullut tehtyä, mitä ei ihan normaalisti tulisi edes mieleenkään.
Eräänäkin iltana miehen kanssa katseltiin elokuvaa ja kesken katselun kysäisin että, jos laittaisin sukat pakastimeen tunniksi ja sitten jalkaani oisko ne niin kylmät että viilentäisivät mun jalkoja? Mies katsoi silmät selällään ja totesi että ehkä sä kuulut tonne leffan suljetulle saarelle, ne on yhtä sekasin kun sä. No, joo minun jalkani vain olivat turvoksissa tästä kaikesta lämmöstä ja haaveilin viilennyksestä. Olen haaveillut myös jonkinlaisista tossuista ja tumpuista jotka vedetään käteen ja ne viilentävät pitkäksi aikaa. Eli nukkumaankin voisi menna sellaiset tossut jalassa eikä jalat turpoaisi kuumuuden takia. Jos joku sellaisia möisi, olisin ihan varmasti ostamassa niitä viivana! Niistä aukeaisi taivas ja autuus näillä helteillä!

Olen saanut mieheni lakkaamaan varpaankynteni, koska en todellakaan enää itse pysty sellaisiin asioihin. Mies lakkasi kynnet mukisematta elämänsä ensimmäisen kerran. Tulos oli miesmäinen, lakkaa oli joka suunnassa, mutta mitäs sitten, ihanainen teki sen kuitenkin!
Miestä en ole kuitenkaan vielä pyytänyt siistimään bikinirajoja, se tuntuu jotenkin omituiselta. Tiedän toki raskaana olevia jotka mieheltään sitä pyytävät, eikä asia nyt niin kamala ole, mutta itseäni ajatellen en vain osaisi siinä seisoskella kun mies heiluu terän kanssa. Homma hoituu joten kuten ihan itsekkin tehden...

Raskaus aikaa on vielä edessä ja kaikkea kerkiää tapahtumaan..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti