Olen äiti, olen tärkeä ja haluttu. Olen rakas ja joskus hieman ärsyttävä ja tyhmäkin. Äidille voi kiukutella ja käyttäytyä tyhmästi, äiti rakastaa silti.
Joskus äitikin kyllä väsyy, se ei jaksa sanoa mitään ja istuu vain paikallaan. Joskus äiti on kiukkuinen, se ei pidä mistään mitä lapsi tekee ja kieltää paljon.
Joskus äitikin tarvitsee omaa aikaa, joskus riittää että voi käydä yksin vessassa tai suihkussa, joskus olisi hyvä saada edes muutama tunti omaa aikaa, silloin äiti jaksaisi taas.
Joskus lapset sairastuvat ja äiti hoitaa, pitää sylissä ja silittelee uneen. Äiti herää yöllä rauhoittelemaan kuumeisia lapsia. Äiti tuo juotavaa ja juttelee hiljaa.
Äiti kun sairastuu, kuka hoitaa häntä? Kuka vie kuumeiset pahat unet pois ja silittää uneen?
Äidin pitäisi jaksaa kipeänäkin, joskus olisi hyvä ettei äidit sairastusi ollenkaan, niin paljon heitä tarvitaan.
Pienikin asia voi sekoittaa paljon. Päänsärky tai palaneet sormet vaikeuttavat äidin touhuja.
Kun sormissa on toisen asteen palovammat ja pitäisi imettää tai pestä vauvaa, auttaa isompia lapsia askarteluissa tai pestä ihan vain omia hiuksia, huomaa että pieni asia hankaloittaa kaikkea. Mitä se olisikaan jos äiti sairastuisi pahasti?
Olen halunnut olla äiti enemmän kuin mitään, odotin sitä nuoresta tytöstä lähtien. Halusin olla jotakin jossa minua tarvitaan ja minua rakastetaan. Halusin rakastaa itse niin että sydän pakahtuu. Olen äiti koska lapseni pienetkin asiat saavat sydämeni pakahtumaan rakkaudesta.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Vauvan tärkeä uni.
Vauvat nukkuvat paljon, varsinkin vastasyntyneet, jotka nukkuvat suurimman osan päivästä. Olen viime aikoina miettinyt että mikä on vastasyntyneen raja? Siis koska vauva ei ole enää vastasyntynyt? Toiset kun puhuvat newborneista vielä kun vauva on 6kk. Koska olen asiaa ajatellut aika paljon olen tullut siihen tulokseen että vastasyntynyt on siihen asti kunnes puhutaan vauvan iästä kuukausina. Eli sen mukaan polskija ei ole vastasyntyt joten ei myöskään nuku suurinta osaa päivästä. Kolmen kuukauden iässä kai pitäisi jaksaa olla enemmän ja enemmän hereillä. Unikin muuttuu tuossa iässä paljon. Polskijalla on montaa erillaista unta, tai ainakin tapaa nukkua.
1. Yö nukkuminen. Joka on yllättävää kyllä melko helppoa, nukahdetaan Maman tai isän syliin josta siirretään omaan sänkyyn viltin kanssa. Siellä nukutaan vaihtelevasti 4-6 yhtenäisiä unia koko yön. Unille mennään yleensä klo 23 mennessä ja yö on ohi klo 10. Yöllä syömisen jälkeen nukahdetaan hienosti itse omaan sänkyyn.
2. Kiukku uni. Väsy rupeaa kiukuttamaan niin paljon että ei suostuta nukahtamaan vaan itketään ääni väsyneeksi vaikka kuinka siliteltäisiin, heijattaisiin ja autettaisiin uneen. Vähintään 30 min huutelun jälkeen tulee äkki hiljaisuus ja polskija tuhisee onnellisesti, tosin hieman katkonaisesti itkusta johtuen. Kiukkun jälkeen unta tulee max tunnin verran
3. Uni vaunuissa. Yleensä siinä vaiheessa kun polskija päivällä osoittaa väsymyksen merkkejä, mutta ei nukahda Mama pukee polskijan ulkovaatteisiin, ja nostaa vaunuihin, siihen ei vielä nukahdeta. Kun Polskija vetää ensimmäisen kerran ulkoilmaa keuhkoihinsa on poika jo unten mailla. Vaunuissa nukutaan 2-3 tuntiin.
4. Tissi uni. Nälkä muuttuu uneksi. Tissin viereen on nukahdettu jo vauvasta lähtien, nyt tissiä pitää pitää suussa myös unen aikana, maitoa ei selkeästi tule kun ei polskija niele, mutta koitappa vain ottaa tissi pois, siihen herätään, eli turha yrittää mitään. Tissi unia nukutaan yleensä illalla klo 19 tietämillä.
Minkälaista unta vain, se on tärkeää.
1. Yö nukkuminen. Joka on yllättävää kyllä melko helppoa, nukahdetaan Maman tai isän syliin josta siirretään omaan sänkyyn viltin kanssa. Siellä nukutaan vaihtelevasti 4-6 yhtenäisiä unia koko yön. Unille mennään yleensä klo 23 mennessä ja yö on ohi klo 10. Yöllä syömisen jälkeen nukahdetaan hienosti itse omaan sänkyyn.
2. Kiukku uni. Väsy rupeaa kiukuttamaan niin paljon että ei suostuta nukahtamaan vaan itketään ääni väsyneeksi vaikka kuinka siliteltäisiin, heijattaisiin ja autettaisiin uneen. Vähintään 30 min huutelun jälkeen tulee äkki hiljaisuus ja polskija tuhisee onnellisesti, tosin hieman katkonaisesti itkusta johtuen. Kiukkun jälkeen unta tulee max tunnin verran
3. Uni vaunuissa. Yleensä siinä vaiheessa kun polskija päivällä osoittaa väsymyksen merkkejä, mutta ei nukahda Mama pukee polskijan ulkovaatteisiin, ja nostaa vaunuihin, siihen ei vielä nukahdeta. Kun Polskija vetää ensimmäisen kerran ulkoilmaa keuhkoihinsa on poika jo unten mailla. Vaunuissa nukutaan 2-3 tuntiin.
4. Tissi uni. Nälkä muuttuu uneksi. Tissin viereen on nukahdettu jo vauvasta lähtien, nyt tissiä pitää pitää suussa myös unen aikana, maitoa ei selkeästi tule kun ei polskija niele, mutta koitappa vain ottaa tissi pois, siihen herätään, eli turha yrittää mitään. Tissi unia nukutaan yleensä illalla klo 19 tietämillä.
Minkälaista unta vain, se on tärkeää.
perjantai 12. marraskuuta 2010
Mitenkäs on?
Olen kuullut nämä 2kk ja 2 viikkoa, mitä polskija on ulkomaailmassa ollut, että kylläpä se näyttää niin pikku J:ltä! Toiset sanoo että J ja pikku J on niin saman näköisiä joten mini J:kin on niin kuin kolmas marja! Itse ihmettelen asiaa kovin, miten niin? Mistä kohtaa ne on saman näköisiä?
"Mini J"
Ihan on eri poikia eikö? Myönnän että tottakai heissä on jotakin samaa näköä, mutta ei kyllä niitä kaksosiksi, tai kolmosiksi voisi ajatella. Se mikä heissä on samaa on silmät, itsekkin olen sitä mieltä. Lisäksi olen sitä mieltä että mini J->polskija omaa kaikista vahvimmat piirteet.
Tehdään nyt vielä niin, koska kaikkihan vertaavat poikia tällä hetkellä, ei 2kk iässä otetuista kuvista että mitäs mieltä olette näistä?
"pikku J"
Mitenkäs nyt? Vesittyykö minun ajatukseni poikien erillaisuudesta? Ovatko he kovin saman näköisiä? Mielestäni J on "nätti poika" tyttöjen kiiltokuva poika ja pikku J vähän karumpi tyyppi, sellainen miehekkäämpi tapaus. Mini J taas on hyvin voimakas piirteinen ja varmasti sen vuoksi selkeästi erottuva. Sekoitan vielä pakkaa miehen pojan kuvalla, onko kenessäkään samaa näköä kuin hänessä? Mielestäni J on suomalainen kopio hänestä.
Miten lie asia onkaan, mutta uskon että jouduin useita kertoja vielä miettimään asiaa.
Miltäs nyt näyttää? Ovatko ne kuin kolme marjaa?
"J"
"Pikku J"
"Mini J"
Ihan on eri poikia eikö? Myönnän että tottakai heissä on jotakin samaa näköä, mutta ei kyllä niitä kaksosiksi, tai kolmosiksi voisi ajatella. Se mikä heissä on samaa on silmät, itsekkin olen sitä mieltä. Lisäksi olen sitä mieltä että mini J->polskija omaa kaikista vahvimmat piirteet.
Tehdään nyt vielä niin, koska kaikkihan vertaavat poikia tällä hetkellä, ei 2kk iässä otetuista kuvista että mitäs mieltä olette näistä?
"J"
"pikku J"
Miten lie asia onkaan, mutta uskon että jouduin useita kertoja vielä miettimään asiaa.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Äitiyden iloja
Äitinä saa pestä paljon pyykkiä, sitä tulee monta kertaa päivässä lisää ja pyykkikone jyllää taukoamatta, onneksi sitä pääsee näkemään oman kätensä työn. Kun valkoinen body muuttuu kakan keltaisesta puhtaan valkoiseksi voi olla taas tyytyväinen itseensä, tyytyväinen että onnistui!
Iltaisin kun vauva on itkenyt vähintään tunnin sylissäsi ja on lopulta nukahtanut ja tuhisee pienenä käärönä peiton alla siinä käsiesi varassa, voit rauhassa ihmetellä sitä pientä ihmettä jonka olet saanut aikaiseksi.
Kun vauva ei viihdy missään muualla, edes unien ajan, kuin sylissäsi voit vain ihailla jääkaapin antimia nälän yllättäessä ja kun päätät käydä vaa´alla huomaat taas kilon pudonneen, voit vain kiittää vauvaa jonka ansiosta tämäkin oli mahdollista.
Vähintään kerran päivässä pääset ulos kävelylle useaksi tunniksi koska vauva ei nukahda muualle kuin vaunuihin. Raitista ilmaa ja kuntoilua, jotta vauva nukkuisi hetken.
Joskus vauva puklaa päällesi jo kymmenen kerran ja päätät mennä pesulle, onneksi vauva pitää sinulle seuraa sitterissä kylppärin lattialla, muuten voisi tuntua yksinäiseltä!
Kun vaihdat vaatteesi jo toisen kerran samana päivänä, koska vauva kerkesi pissaamaan päällesi, saat vauvan silmiin asti ylettyvän hymyn häneltä, et enää muistakkaan monetko vaatteet sitä vielä voi mennä pesuun.
Koska olet äiti, saat herätä yöllä useita kertoja ihailemaan vauvan kanssa juuri satanutta valkoista lunta kun se kimaltelee katulamppujen valossa. Saat jakaa tuon kauniin hetken pienen lapsesi kanssa.
Äitinä on hetkiä jolloin tahtoisi vain olla yksin suihkussa, tai nukkua tunnin yksin, syödä lautasensa kerralla tyhjäksi tai seistä vaikka vain rappu käytävässä 10 minuuttia yksin. Jokaisesta hetkestä pystyy kuitenkin nauttimaan, jokaisesta tunnista kun vauva kitkee kasvot punaisina ja selkä kaarella ja kun lapsi lopulta nukahtaa syliisi, sen jälkeen vähintään katsoo lastaan ja silmiin nousee kyyneleet tuon pienen suloisen ihmisen olemassa olosta.
Vaikka koko sinun ja vauvan vaatekaappi tyhjenisi pyykkikoriin saman päivän aikana, vauvan hymy saa koko asian unohtumaan, vaikka tiedät että pyykinpesu aine on loppu ja pitäisi pukea vauva kaupassa käyntiä varten ja voi sitä itku konserttia mikä siitä seuraa!
Vauvan hymyllä jaksaa ihmeen paljon!
Iltaisin kun vauva on itkenyt vähintään tunnin sylissäsi ja on lopulta nukahtanut ja tuhisee pienenä käärönä peiton alla siinä käsiesi varassa, voit rauhassa ihmetellä sitä pientä ihmettä jonka olet saanut aikaiseksi.
Kun vauva ei viihdy missään muualla, edes unien ajan, kuin sylissäsi voit vain ihailla jääkaapin antimia nälän yllättäessä ja kun päätät käydä vaa´alla huomaat taas kilon pudonneen, voit vain kiittää vauvaa jonka ansiosta tämäkin oli mahdollista.
Vähintään kerran päivässä pääset ulos kävelylle useaksi tunniksi koska vauva ei nukahda muualle kuin vaunuihin. Raitista ilmaa ja kuntoilua, jotta vauva nukkuisi hetken.
Joskus vauva puklaa päällesi jo kymmenen kerran ja päätät mennä pesulle, onneksi vauva pitää sinulle seuraa sitterissä kylppärin lattialla, muuten voisi tuntua yksinäiseltä!
Kun vaihdat vaatteesi jo toisen kerran samana päivänä, koska vauva kerkesi pissaamaan päällesi, saat vauvan silmiin asti ylettyvän hymyn häneltä, et enää muistakkaan monetko vaatteet sitä vielä voi mennä pesuun.
Koska olet äiti, saat herätä yöllä useita kertoja ihailemaan vauvan kanssa juuri satanutta valkoista lunta kun se kimaltelee katulamppujen valossa. Saat jakaa tuon kauniin hetken pienen lapsesi kanssa.
Äitinä on hetkiä jolloin tahtoisi vain olla yksin suihkussa, tai nukkua tunnin yksin, syödä lautasensa kerralla tyhjäksi tai seistä vaikka vain rappu käytävässä 10 minuuttia yksin. Jokaisesta hetkestä pystyy kuitenkin nauttimaan, jokaisesta tunnista kun vauva kitkee kasvot punaisina ja selkä kaarella ja kun lapsi lopulta nukahtaa syliisi, sen jälkeen vähintään katsoo lastaan ja silmiin nousee kyyneleet tuon pienen suloisen ihmisen olemassa olosta.
Vaikka koko sinun ja vauvan vaatekaappi tyhjenisi pyykkikoriin saman päivän aikana, vauvan hymy saa koko asian unohtumaan, vaikka tiedät että pyykinpesu aine on loppu ja pitäisi pukea vauva kaupassa käyntiä varten ja voi sitä itku konserttia mikä siitä seuraa!
Vauvan hymyllä jaksaa ihmeen paljon!
tiistai 2. marraskuuta 2010
Onko jotakin hukassa?
Kyllä, todellakin on ja arvatkaa mikä? Tärkeät lantiopohjan lihakset. Uskokaa vain mutta on noloa olla lääkärissä joka käskee käyttää niitä lihaksia ja sanoo ettei täällä tosiaan ole mitään. Mitä? Miten niin mitään? Olenhan juuri pari kuukautta sitten saanut polskijan ulos osaltaan niiden lihasten avulla, mihin ne nyt sitten ovat kadonneet?
Ei kuulemma minnekkään, niillä ei ole vain voimaa! No se nyt oli tiedossa jos niitä ei harjoita. Se kun on helppo unohtaa, en edes oikeastaan tiedä mitenkä niitä pitäisi harjoittaa, joten sainhan siihenkin nyt sitten ohjeet, ja yllätävää olikin se että pelkät vatsalihaksetkin jo harjoittavat noita kadoksissa olevia lihaksiani. Toki lääkäri käski etsiä nuo lihakset käyttäen "karttaa", eli yksinkertaisesti kokeilemalla missä ihmeessä ne ovat.
Koska niitä lihaksia ei löytynyt saankin aloittaa harjoittelun tasolta nolla, eli ilmeisesti lääkärin ilmeestä päätellen luusereiden tasolta. Lääkäri käski mennä selälleen sängylle ja harjoittaa niitä lihaksia kunhan sieltä kartalta on lihakset löytyneet; eli puristaa lantionpohjan lihaksia noin 5 sekuntia tai ainakin yrittää kymmenen kertaa peräkkäin ja tämän jälkeen pari-kolme kertaa 10-15 sekunnin kestävyys puristusta. Touhu voi olla alkuun aika rankkaa, koska niitä lihaksia ei ole. Tämä setti pitäisi tehdä kolmisen kertaa päivässä.
Kun tämä homma on hallussa ja lihakset ovat löytynyeet ja ne jopa hieman toimivatkin päästään sitten jo tasolle yksi. Nyt pitäisi sitten tehdä puristuksia istualleen tai/ja seisaaltaan, on kuulemma paljon paljon hankalampaa kuin makuultaan. Nyt vaan pitäisi jaksaa puristaa edes 6 sekuntia mutta 8 olisi kuulemma parempi, ja niitä pitäisi pystyä tekemään max 25 kertaa ja tietenkin ne kestävyys puristukset, 20-30 sekuntia kestäviä. Epäilen etten koskaan tule pystymään tuohon, jos ne lihakset nyt jostakin edes löytyvät!
Taso kaksi onkin sitten sitä että teet puristuksia kun aivastat, tai hengität (jota teet tietysti koko ajan) tai kun istut tuolille ja nouset siitä. Ja kaiken tämän jälkeen lihakset pitäisi toimia automaattisesti. Harjoittelua tähän pitäisi olla takana kolmisen kuukautta ja sen pitäisi olla joka päiväistä. Tiedossa on siis oikeastaan aika pitkät 3kk, itse kun olen niin äärettömän huono harjoittamaan mitään. Eli paljon tässä olen itseltäni vaatimassa kun tähän olen lähdössä, mutta tosiaalta ehkä joskus kiitän itseäni siitä että sen tein, eipä tule vastaan pissan karkailua ja ehkä se mieskin joskus kiittää, tiedättehän!
Huippua koko touhussa on se että jossakin päin intternettiä väitetään tämän jopa litistävän vatsan seutua, joka tietenkin on tervetullutta kolmen lapsen jälkeen, kun vatsa ei enää ole sama kuin 15-vuotiaana! Innolla jään tätä odottelemaan ja toivon että ehkä joskus voin jälkitarkastuksessa tulevaisuudessa saada lääkärin hämmentymään hyvistä lantionpohjan lihaksistani! (Juu juu, ainakin yksi vielä joskus....)
Ei kuulemma minnekkään, niillä ei ole vain voimaa! No se nyt oli tiedossa jos niitä ei harjoita. Se kun on helppo unohtaa, en edes oikeastaan tiedä mitenkä niitä pitäisi harjoittaa, joten sainhan siihenkin nyt sitten ohjeet, ja yllätävää olikin se että pelkät vatsalihaksetkin jo harjoittavat noita kadoksissa olevia lihaksiani. Toki lääkäri käski etsiä nuo lihakset käyttäen "karttaa", eli yksinkertaisesti kokeilemalla missä ihmeessä ne ovat.
Koska niitä lihaksia ei löytynyt saankin aloittaa harjoittelun tasolta nolla, eli ilmeisesti lääkärin ilmeestä päätellen luusereiden tasolta. Lääkäri käski mennä selälleen sängylle ja harjoittaa niitä lihaksia kunhan sieltä kartalta on lihakset löytyneet; eli puristaa lantionpohjan lihaksia noin 5 sekuntia tai ainakin yrittää kymmenen kertaa peräkkäin ja tämän jälkeen pari-kolme kertaa 10-15 sekunnin kestävyys puristusta. Touhu voi olla alkuun aika rankkaa, koska niitä lihaksia ei ole. Tämä setti pitäisi tehdä kolmisen kertaa päivässä.
Kun tämä homma on hallussa ja lihakset ovat löytynyeet ja ne jopa hieman toimivatkin päästään sitten jo tasolle yksi. Nyt pitäisi sitten tehdä puristuksia istualleen tai/ja seisaaltaan, on kuulemma paljon paljon hankalampaa kuin makuultaan. Nyt vaan pitäisi jaksaa puristaa edes 6 sekuntia mutta 8 olisi kuulemma parempi, ja niitä pitäisi pystyä tekemään max 25 kertaa ja tietenkin ne kestävyys puristukset, 20-30 sekuntia kestäviä. Epäilen etten koskaan tule pystymään tuohon, jos ne lihakset nyt jostakin edes löytyvät!
Taso kaksi onkin sitten sitä että teet puristuksia kun aivastat, tai hengität (jota teet tietysti koko ajan) tai kun istut tuolille ja nouset siitä. Ja kaiken tämän jälkeen lihakset pitäisi toimia automaattisesti. Harjoittelua tähän pitäisi olla takana kolmisen kuukautta ja sen pitäisi olla joka päiväistä. Tiedossa on siis oikeastaan aika pitkät 3kk, itse kun olen niin äärettömän huono harjoittamaan mitään. Eli paljon tässä olen itseltäni vaatimassa kun tähän olen lähdössä, mutta tosiaalta ehkä joskus kiitän itseäni siitä että sen tein, eipä tule vastaan pissan karkailua ja ehkä se mieskin joskus kiittää, tiedättehän!
Huippua koko touhussa on se että jossakin päin intternettiä väitetään tämän jopa litistävän vatsan seutua, joka tietenkin on tervetullutta kolmen lapsen jälkeen, kun vatsa ei enää ole sama kuin 15-vuotiaana! Innolla jään tätä odottelemaan ja toivon että ehkä joskus voin jälkitarkastuksessa tulevaisuudessa saada lääkärin hämmentymään hyvistä lantionpohjan lihaksistani! (Juu juu, ainakin yksi vielä joskus....)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)