Olen ollut kotona, neljän seinän sisällä, ihan liian kauan. Kökkiminen kotona saa aikaan mielenkiintoisia vivahteita elämään. Olen katsellut tv-shoppia hölmönä tunteja ja huomannut miettiväni että joo, tuohan olisikin hyvä juttu. Olen huomannut olevani jo tuotteen nettisivuilla ja miettineeni edelleen et joo, hyvä juttu, tilaukseen vain! Kunnes katson hintaa ja totean että joo, ehkei kuitenkaan ja puistelen päätäni selvittääkseni sen takaisin normaali aivotuksiin.
Olen ollut kotona koska Polskija sai maanantaina korkean kuumeen. Ihmettelin kun poika nukkui asioilla käymisen jälkeen vielä ainakin tunnin turvakaukalossa, josta en raaskinut toista siirtä pois, kun kuitenkin heräisi siihen. Kävin jo välillä kokeilemassa pojan poskea ja tuijottamassa rintaa että nouseeko se? Onko Polskija vielä elossa? Olin ihan varma että se on lopettanut hengittämisen, vaikka näen että kasvot punertavat ja silmätkin hieman liikkuvat, en voi silti uskoa siihen, minun on koskettava Polskijaa varmistuakseni!
Herätessään kuume oli jo korkealla yli 38 asteen ja Polskija vain pötkötteli sylissä, eikä jaksanut edes hymyillä. Yö toi tullessaan kovemman kuumeen ja valittelevan vauvan. Koska todella pelkään että löydän lapseni kuolleena sängystä kun he ovat kipeänä, otin Polskijan viereeni ja silittelin ja taputtelin koko yön. Mies tosin ei asiasta ollut innoissaan ja siirtyi sohvalle nukkumaan. Tämä kun taas pelkää että unissaan menee Polskijan päälle. Ensimmäistä kertaa yhdessä olomme aikana mies nukkui kotona ollessamme muualla kuin sängyssämme, joten kaikkea sitä tapahtuu!
Tiistai meni samalla tahdilla, kuumetta ja kuumelääkettä. Kuume alas pariksi tunniksi ja taas kuumetta. Polskija vain pötkötti ja valitteli. Kuumelääke laski kuumetta ihan liian vähän, ei edes normaali lämpöön kertaakaan. Ja yö mentiin suoraan jo niin että mies nukkui sohvalla minä Polskijaa silitellen ja maitoa tyrkyttäen, huolissani että poika kuivuu kun ei suostu syömään yhtään.
Keskiviikkona ei asiaan tullut helpotusta ja kuumekkin nousi jo 39,5 asteeseen. Sain lopulta onneksi ajan lääkärille, joka tutki Polskijan hyvin. Joksenkin näin outona kun alle 5kk kurkku tutkitaan lastalla, onneksi hyvin se meni eikä siitä sitten ongelmaa tullut, niinkuin korvien tutkimisesta. Diagnoosia ei edes saatu, se nyt vaan on kuumeessa. Kotiin mentiin siis vain sen tiedon kanssa et anna vaikka buranaa, kun sitä voi antaa useammin.
Kuume ei laskenut taaskaan.
Torstaina yö oli taas samaa rataa, mies tosin oli hetken omassa sängyssä koska Polskija nukahti omaansa muutamaksi tunniksi, mutta lopulta ei suostunut nukahtamaan ilman taputtelua tai silittelyä, enkä taas minä suostunut siihen että istuisin sängyn laidalla nuokkuen ja taputellen Polskijaa omassa sängyssään tuntematta omaa kättäni, koska veri ei kierrä kädessä. Yö onneksi oli jo rauhallisempi ja tasaisempi. Suppo kerran yössä ja maidon tarjoamista parin-kolmen tunnin välein, vaikka se tuskin kelpaa vain kerran tai kaksi yössä.
Loppu päivä meni sitten niin että sain tarpeekseni kotona nyhjäämisestä ja varsinkin kun Pikku J:kin oli edellisenä päivänä sairastunut ja saanut lämpöä ja kovan nuhan, päätin lähteä hoitamaan muutaman asian etten ihan höperöidy.
Polskijan kuume tosin veteli vieläkin yli 39 asteen, mutta totesin että pakko senkin on saada puhdasta ja raitista ilmaa!
Soittelin jo neuvolaankin että mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, lääkäri käski tulla perjantaina uudestaan JOS kuume ei ole laskenut. Itse olin vain niiiin huolissani kun Polskijan sydän löi lujaa, poika ei jaksa kuin valitella sylissä ja kuolata joka paikkaan ja ehkä torkahtaa johonkin. Neuvola oli yhtä tyhjän kanssa, käski mennä päivystykseen josta käsketään odottaa seuraavaa päivää ja aikaa omalääkärille, eli emme tehneet mitään.
Illemmalla annoin 39,4 asteen kuumeeseen sitä buranaa nesteenä ja toivoin parasta. Poika rauhottui ja näytti miltei itseltään. Yövaatteita vaihtaessani katselin pojan ihoa ja totesin että taisi se sitä vauvarokkoa olla, mitä moni minulle sanoi, mutta en uskonut kun kuume oli kestänyt kauemmin ja muut oireet eivät oikein täsmänneet. Polskija kun ei kestänyt yhtään siirtelyä tai puheessa korkeampaa ääntä, nämä saivat kovan itkun aikaiseksi.
Vauvarokkoa
Perjantaina yö oli mennyt kohtalaisesti, Polskija oli muutaman kerran vieressä tai rinnan päällä taputeltavana, mutta pääsääntöisesti omassa sängyssään. Iho oli kirjavampi aamulla kuin edellisenä päivänä, olin siis varma omasta diagnoosistani. Olin aikaisemminkin katsellut Polskijan ihoa joka oli hieman kirjava, mutta mietin että syypäänä pitäisi olla marjasose jota olin antanut viikonloppuna, koska se nosti iholle jänniä läiskiä.
Tänään Polskija on jo miltei oma itsensä, hieman kärttyinen ja tyytymätön asioihin. Olen koittanut saada normaalin arjen takaisin uomiinsa, ilman tulosta. Soseet eivät maistu ja veljet pitävät liikaa meteliä, joka selkeästi ärsyttää Polskijaa.
Ja Mama, Mama on ihan loppu, väsynyt ja poikki ja itse ärtynyt. Kiukkuinen ja nipottaa kaikesta. Ärsyttää ihan kaikki, roskapussit oven pielessä, lasten lelut jo neljättä päivää samassa paikassa, vessanpönttö jota joku ei ikinä muista vetää kun vasta kymmenen pyytämisen jälkeen.
Tärkeintä koko viiksossa on se että lopulta sai tiedon miksi niin pieni ihminen oli niin kipeä, monet kerran olin kyyneleet silmissä kun kuuntelin toisen valittelua ja huonoa oloa. Onneksi se on nyt takanapäin. Ihmettelen vain että kaikki netti sivut sanovat että Vauvarokko tulee yli puolivuotiaille ja kestää sen 3 päivää. Tiedän ettei se mikään sairaus oikeasti osaa mitata sitä onko lapsi 7kk vai 4kk, mutta silti. Polskija kun on juuri ja juuri 5kk ja on nyt jo saanut tuon taudin. Ehkä sitä kuitenkin pitäisi oppia olematta tuijottamatta tekstiä jostakin tyhmänä ja katsoa asioita edessäni!
Minulla on poika jonka elämän keskipiste olen, mutta minulla on myös poika joka joskus kyllä kyllästyy minuunkin. Tiedän sen siitä kun isänsä tulee kotiin alkaa hytkyminen ja isän perään katsominen ja isän sylissä kaikki on taas niin ihanaa. Mutta samainen poika rupeaa jo tunnin jälkeen etsimään minua ja kun katson poikaa silmiin, nousee pojalle suuri hymy ja tähdet syttyvät pojan silmiin. Samanlaiset tähdet kuin isällään oli tavatessamme.
Mikään ei ole sykähdyttävämpää kuin se valloittava hymy ja pieni kujeileva ääni jonka Polskija päästää minut nähdessään.
Olen viime aikoina heräillyt horroksestani minkä Polskijan yöheräilyt aiheuttivat, varsinkin nyt kun heräily on hieman tasoittunut ja saan unta itsekkin. Horroksen häviäminen on tuonut sen että huomaan ne pienet hetket jotka saavat sydämen tuntemaan siltä kuin sitä puristettaisiin lujaa ja minulla se aiheuttaa myös hienoista kiiltämistä silmiini ja ehkä kyyneleen.
Tänään päivällä vieressäni nukkui pieni poika, joka unta hakiessaan itkeskelee ja heiluu edes takaisin, taputtelen ja silittelen poikaa, tiedän jo koska poika on juuri sillä hilkulla kun uni tulee. Tällä kertaa Polskija sai jotenkin ihmeen kaupalla itsensä ihan minuun kiinni ja nukahti siihen. En tohtinut nousta enää itse, totesin että tässä on niin hyvä olla etten tahdo pois. Haistelin nukkuvaa Polskijaa ja varovasti silitin poskea ja lopulta nukahdin siihen itsekkin. Herätessäni mietin että nukahtiko Polskija minun turvaani vai minä Polskijan turvaan?
Samaisten unien jälkeen Polskija kiemurteli kovasti saadessaan itseään hereille, pieni kuiskuttelu sai hymyn unisille kasvoille ja kun hetken päästä poika jaksoi jo pidellä itseään enemmän pystyssä oli pojalla suussa sideharso, ja kohta kun käänsin pojan selälleen oli taas suussa sideharso ja silmissä tähdet. Voi höpsöä Polskijaa ja Polskijan hupsuja tapoja.
Tänään vielä illemmalla Polskija oli jo niin väsynyt että vain nojasi sylissä olkapäähäni ja piti päätään leukani alla ja kuunteli ilmeisesti sydämen lyöntejä. Näin kuinka silmät painuivat kiinni ja aukesivat taas, ja lopulta painuivat taas kiinni, mutta suu maiskutti ja käsi etsi takkini nauhaa. Kun nauha oli pojan kädessä Polskija nukahti yö unilleen. Tuo Maman pieni ihme, syy miksi joka päivä löytää elämästä jotakin sydäntä puristavaa ja kaunista.
Kerroin joskus raskaus aikana väsymyksestä ja siitä kuinka lannistavaa se voi olla. Muistan sanoneeni myös että toinen asia on väsymys kun lapsi on syntynyt. Siitä en silloin enempää kirjoitellut, mutta nyt, todellakin nyt kirjoitan!
Mama on tullut tiensä päähän ja todennut että unta on saatava, edes suomalaisella sisulla eteenpäin meno ei enää riitä., nyt tarvitaan jo espanjalaista jääräpäisyyttä. Polskija on osoittanut sitten tuon espanjalaisen puolensa, nyt kun virallisesti on suomen valtionkin mukaan espanjalainen. Polskija kun jääräpäisesti herää useita kertoja yössä. Usealla kerralla tarkoitan lähemmäs kymmentä kertaa, jollei jopa enemmänkin.
Tälläiseltä näytti eräs yö kuluneella viikolla kun Polskija oli nukahtanut klo 21 unilleen; heräilyt siis menivät näin klo 21.15, 22.00, 22.40, 23.50, 00.38, 1.00, 2.09, 4.08, 4.49, 6.32 ja 7.55.
Ja uskokaa tai älkää olin tuon yön jälkeen klo 10 jo vaunujen kanssa liikkeellä ja taapersin kaksi tuntia tuolla suomen ihanassa lumisuossa! Olisin niin mielelläni tahtonut että Polskija olisi nukkunut sängyllä päiväunet ja sitä kovasti yritinkin, mutta en sitten ilmeisen tarpeeksi kovin, koska Polskija voitti ja poika nukkui vaunuissa 30 min sänky taistelun erävoittona ja Mama kiitti omaa kotikuntaansa sen kävelyteiden huollosta. Taisipa pari muutakin ihmistä voivotella asian tilaa sieltä autonsa istuimelta kun näki Maman puskevan risteyksien lumisuossa minkä pystyi ja silti ei eteenpäin päästy!
Koska Polskija on öisin heräillyt nyt useamman viikon tuollaisilla pienehköillä väleillä, olen lopettanut itse ilmeisesti nukkumisen. Kun saan Polskijan jo mukavasti ennen klo 22 unille ja isot pojatkin jo ovat hiljentyneet, en saa kuitenkaan itseäni nukkumaan. Odottelen puolille öin Polskijan heräämisiä ja kun totean että nyt voisi mennä sänkyyn, makaankin siellä vielä tunnin tai kaksi odotellen sitä ihan kohta tulevaa herätystä. Ja jos käy niin mukavasti että nukahdankin pian sänkyyn menon jälkeen, herään keskellä yötä tajuamaan jotakin erittäin oleellista siinä vaiheessa. Esim. tajuan etten ole tehnyt mitään niiden yhtien juhlien menun eteen ja siinä meneekin sitten loppu yö. Joskus käy vielä niin että kun en saa päätöksiä juhlien tarjottavien tekemisistä rupeankin miettimään että mitäs sitä tarjotaan sitten meidän keskimmäisen syntymäpäivillä -> 6 kuukauden päästä!
Polskijan kanssa heräilyt ovat vieneet minut siihen tilaan etten enää saa nukutuksi, edes päivällä. Ja valitettavasti se näkyykin sitten päälle päin ja kuuluukin pitkälle. Olen kiukkuinen, täysin huumorintajuton ja erittäin ärtynyt.
Olen kokeillut kaikkea mitä mieleen tulee, joka auttaisi. Allergia testit näyttivät nollaa, olemme syöneet puuroa illalla, yritetty tankata maitoa kovasti, mikä sekään ei ole onnistunut. Polskija ei osaa kääntyä joten yön heräilyt eivät johdu siitä että uutta taitoa pitää harjoitella yölläkin. Polskija vain kitisee ja rauhoittuu vain maidolla. Hampaita ei näy, vaikka poika kuolaa ja puree minkä kerkiää ja suussa on aina jotakin.
Kaikki on siis mennyt pieleen tai mikään ei ole tuonnut haluttua tulosta, olen siis päättänyt yrittää sillä suomalaisella sisulla! 3-4 viikkoa jatkunut unettomuus kun ei enää kohta ole kovin hauskaa! Neuvolassa yritetään että antaisin tuttia, mutta kun en jääräpäisesti anna kun en näe sille mitään syytä. Kyllä poika imee rintaa mutta mielestäni hän kyllä syö suurimman osan ajasta, vaikka ei se painon kehityksessä ole näkynyt.
Nyt jottei tilanne vaikuttaisi ihan kaaottiselta ja järkyttävältä on pakko todetta että ehkä aurinko on paistamassa meidänkin peruna pellolle, sillä viimeiset kaksi yötä olen saanut unta! Polskija on nukkunut alku yön useita tunteja putkeen! Viime yönä taisin herätä maksimissaan 4 kertaa, ja se jos jokin on juhlan paikka! Mielessäni pamahtelee kuohuviini pullot ja torvet soittavat fanfaareja! Ehkä, siis ehkä joku päivä Mama on kuin kuka tahansa aikuinen!
Ikää on polskijalla niin kamalasti että kohta huomaan kun poika pääsee ripille! No sitä odotellessa meillä on nyt ihan tosissaan aloitettu niiden hieman nestemäisten kiinteiden nauttiminen, enempi vähempi. Kaikki hedelmä soseet ovat herkkua ja suu aukeaa lusikalle oikein hienosti! Vatsaa ne ei yötä vasten täytä ja Mama heräileekin 6-9 kertaa yössä, eli pääsääntöisesti 1-1,5h välein antamaan maitoa. Joten isovanhempien kannustamana meidänkin koti keittiöön löysi tiensä maissijauho josta Polskija on nyt useaan otteeseen puuroa maistellut, kuten kuvasta näkee! Puuroa menee vaihtelevalla menestyksellä, välillä desin verran ja välillä puoli lusikallista. Eihän tuo oikein miltään maistu (paitsi kun maustan sitä hieman vanilialla) ja tuntuu aika karhealta soseisiin verrattuna, mutta toisaalta saattaa tuntua mukavalta ikenissä jotka kutiavat yllättävän paljon! Polskija kun puuroa syödessä imeskelee kieltään siihen malliin että pienet jauhon hituset ne siellä hienoisesti ikeniä rapsuttelevat! Puuron vaikutus tuohon uneen ei ole vielä tullut esille, mutta harjoittelu onkin vasta aloitettu alkuviikosta! Joten en heitä vielä lusikkaa kaivoon, vai miten se nyt meni..
Neuvolassa kun poikettiin maanantaina oli neuvolan tätti hieman hämmentynyt kun kerroin että soseet ovat käytössä jo, tosin juttelin että sellaisia paria lusikallista vain, kun totuus on että puolta purkillista niitä "maistellaan". Lisäksi meidän omalaatuinen aloitus hedelmillä on aiheuttanut kummastusta, mutta sillain se vain on aina meillä mennyt ja miksi vaihtaa hyvää tapaa kun se on tähänkin asti toiminut? Kyllä ne perunat ja porkkanat sieltä tulevat, odottelevat jo kaapin hyllyllä ja huutelevat aukaisemaan itsensä!
Viimeksi juttelin siitä ettei tuo meidän Polskija edes käänny! Hihei ja eilen oikein miehelle huikkasin että voit kalenteriis kirjoittaa että Polskija kääntyi vatsalta selälleen oikean kautta. Taisipa tuossa mukana olla aika iso onnen kantamoinen kun sängyllä makoillessa tuo ihme tapahtui. Polskijan kädet olivat suorana edessä ja poika käänsi itsensä sen verran mutkalle että sai itsensä ympäri, toista kertaa samaa ei ole vielä nähty!
Muuta 4kk juttua ei sitten olekkaan tapahtunut, ainut että neuvolan täti ihmetteli sitä kuinka ajoissa Polskija on ruvennut varpaitaan syömään. Ei kuulemma ihan vielä ole sen aika, mutta tuo ei nyt sitten muuta teekkään kun hakee ne varpaat suuhunsa ja siinä vierähtää tovi jos toinenkin!
