Mökkihöperön päiväkirja

Olen ollut kotona, neljän seinän sisällä, ihan liian kauan. Kökkiminen kotona saa aikaan mielenkiintoisia vivahteita elämään. Olen katsellut tv-shoppia hölmönä tunteja ja huomannut miettiväni että joo, tuohan olisikin hyvä juttu. Olen huomannut olevani jo tuotteen nettisivuilla ja miettineeni edelleen et joo, hyvä juttu, tilaukseen vain! Kunnes katson hintaa ja totean että joo, ehkei kuitenkaan ja puistelen päätäni selvittääkseni sen takaisin normaali aivotuksiin.

Olen ollut kotona koska Polskija sai maanantaina korkean kuumeen. Ihmettelin kun poika nukkui asioilla käymisen jälkeen vielä ainakin tunnin turvakaukalossa, josta en raaskinut toista siirtä pois, kun kuitenkin heräisi siihen. Kävin jo välillä kokeilemassa pojan poskea ja tuijottamassa rintaa että nouseeko se? Onko Polskija vielä elossa? Olin ihan varma että se on lopettanut hengittämisen, vaikka näen että kasvot punertavat ja silmätkin hieman liikkuvat, en voi silti uskoa siihen, minun on koskettava Polskijaa varmistuakseni!

Herätessään kuume oli jo korkealla yli 38 asteen ja Polskija vain pötkötteli sylissä, eikä jaksanut edes hymyillä. Yö toi tullessaan kovemman kuumeen ja valittelevan vauvan. Koska todella pelkään että löydän lapseni kuolleena sängystä kun he ovat kipeänä, otin Polskijan viereeni ja silittelin ja taputtelin koko yön. Mies tosin ei asiasta ollut innoissaan ja siirtyi sohvalle nukkumaan. Tämä kun taas pelkää että unissaan menee Polskijan päälle. Ensimmäistä kertaa yhdessä olomme aikana mies nukkui kotona ollessamme muualla kuin sängyssämme, joten kaikkea sitä tapahtuu!

Tiistai meni samalla tahdilla, kuumetta ja kuumelääkettä. Kuume alas pariksi tunniksi ja taas kuumetta. Polskija vain pötkötti ja valitteli. Kuumelääke laski kuumetta ihan liian vähän, ei edes normaali lämpöön kertaakaan. Ja yö mentiin suoraan jo niin että mies nukkui sohvalla minä Polskijaa silitellen ja maitoa tyrkyttäen, huolissani että poika kuivuu kun ei suostu syömään yhtään.

Keskiviikkona ei asiaan tullut helpotusta ja kuumekkin nousi jo 39,5 asteeseen. Sain lopulta onneksi ajan lääkärille, joka tutki Polskijan hyvin. Joksenkin näin outona kun alle 5kk kurkku tutkitaan lastalla, onneksi hyvin se meni eikä siitä sitten ongelmaa tullut, niinkuin korvien tutkimisesta. Diagnoosia ei edes saatu, se nyt vaan on kuumeessa. Kotiin mentiin siis vain sen tiedon kanssa et anna vaikka buranaa, kun sitä voi antaa useammin.
Kuume ei laskenut taaskaan.

Torstaina yö oli taas samaa rataa, mies tosin oli hetken omassa sängyssä koska Polskija nukahti omaansa muutamaksi tunniksi, mutta lopulta ei suostunut nukahtamaan ilman taputtelua tai silittelyä, enkä taas minä suostunut siihen että istuisin sängyn laidalla nuokkuen ja taputellen Polskijaa omassa sängyssään tuntematta omaa kättäni, koska veri ei kierrä kädessä. Yö onneksi oli jo rauhallisempi ja tasaisempi. Suppo kerran yössä ja maidon tarjoamista parin-kolmen tunnin välein, vaikka se tuskin kelpaa vain kerran tai kaksi yössä.

Loppu päivä meni sitten niin että sain tarpeekseni kotona nyhjäämisestä ja varsinkin kun Pikku J:kin oli edellisenä päivänä sairastunut ja saanut lämpöä ja kovan nuhan, päätin lähteä hoitamaan muutaman asian etten ihan höperöidy.
Polskijan kuume tosin veteli vieläkin yli 39 asteen, mutta totesin että pakko senkin on saada puhdasta ja raitista ilmaa!
Soittelin jo neuvolaankin että mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, lääkäri käski tulla perjantaina uudestaan JOS kuume ei ole laskenut. Itse olin vain niiiin huolissani kun Polskijan sydän löi lujaa, poika ei jaksa kuin valitella sylissä ja kuolata joka paikkaan ja ehkä torkahtaa johonkin. Neuvola oli yhtä tyhjän kanssa, käski mennä päivystykseen josta käsketään odottaa seuraavaa päivää ja aikaa omalääkärille, eli emme tehneet mitään.

Illemmalla annoin 39,4 asteen kuumeeseen sitä buranaa nesteenä ja toivoin parasta. Poika rauhottui ja näytti miltei itseltään. Yövaatteita vaihtaessani katselin pojan ihoa ja totesin että taisi se sitä vauvarokkoa olla, mitä moni minulle sanoi, mutta en uskonut kun kuume oli kestänyt kauemmin ja muut oireet eivät oikein täsmänneet. Polskija kun ei kestänyt yhtään siirtelyä tai puheessa korkeampaa ääntä, nämä saivat kovan itkun aikaiseksi.

Vauvarokkoa

Perjantaina yö oli mennyt kohtalaisesti, Polskija oli muutaman kerran vieressä tai rinnan päällä taputeltavana, mutta pääsääntöisesti omassa sängyssään. Iho oli kirjavampi aamulla kuin edellisenä päivänä, olin siis varma omasta diagnoosistani. Olin aikaisemminkin katsellut Polskijan ihoa joka oli hieman kirjava, mutta mietin että syypäänä pitäisi olla marjasose jota olin antanut viikonloppuna, koska se nosti iholle jänniä läiskiä.

Tänään Polskija on jo miltei oma itsensä, hieman kärttyinen ja tyytymätön asioihin. Olen koittanut saada normaalin arjen takaisin uomiinsa, ilman tulosta. Soseet eivät maistu ja veljet pitävät liikaa meteliä, joka selkeästi ärsyttää Polskijaa.
Ja Mama, Mama on ihan loppu, väsynyt ja poikki ja itse ärtynyt. Kiukkuinen ja nipottaa kaikesta. Ärsyttää ihan kaikki, roskapussit oven pielessä, lasten lelut jo neljättä päivää samassa paikassa, vessanpönttö jota joku ei ikinä muista vetää kun vasta kymmenen pyytämisen jälkeen.

Tärkeintä koko viiksossa on se että lopulta sai tiedon miksi niin pieni ihminen oli niin kipeä, monet kerran olin kyyneleet silmissä kun kuuntelin toisen valittelua ja huonoa oloa. Onneksi se on nyt takanapäin. Ihmettelen vain että kaikki netti sivut sanovat että Vauvarokko tulee yli puolivuotiaille ja kestää sen 3 päivää. Tiedän ettei se mikään sairaus oikeasti osaa mitata sitä onko lapsi 7kk vai 4kk, mutta silti. Polskija kun on juuri ja juuri 5kk ja on nyt jo saanut tuon taudin. Ehkä sitä kuitenkin pitäisi oppia olematta tuijottamatta tekstiä jostakin tyhmänä ja katsoa asioita edessäni!