Viime viikolla sain neuvolasta paperit kelaa varten ja äitiyspakkuksen ottaminen tuli taas ajan kohtaiseksi, tai ainakin asian pähkäily. Asiaa ei helpota se että uusi paketti on julkaistu ja se oli meidän mielestämme oikein varteen otettava, muutamaa oranssia vaatetta lukuun ottamatta jotka aiheuttivat ainakin minulle yökkäys refleksin. Nämä kaksi vaatetta edustivat minulle 80-lukua, ja en voi sietää sitä millään, vaikka olenkin itse sillä luvulla syntynyt.
Mietimme sitä kuinka paljon mitäkin vaatetta pakkauksesta tarvitsemme. Loppu tuloksena oli vain haalari, ja muutamat smurffi housut. Niin niin, smurffi housut, ne puolipotkarit. Muutamat bodyt ja peitto. Eli aika matalaksi käy meidän käyttöönotto prosentti pakkauksesta.
Kaiken lisäksi meillä kun tuo -08 pakkaus jo löytyy, ja siihen kuinka paljon sitä käytettiin, oli hyvänä vertailuna. Vanhimmasta en pakkausta tai rahaa saanut ulkomaan asumisen vuoksi, silloin olisin ollut jopa valmis sen tilaamaan. Äiti lopulta antoi suurimman osan tuosta paketista kun siskoni on syntynyt samana vuonna vanhimman poikani kanssa.
Päätös nyt kuitenkin tällä suunnalla syntyi ja rahana lähtee äitiysavustus tähän suuntaan. Mies sanoi vain että sillä rahalla hänelle pitää ostaa niitä kondoomeja mitä paketi mukana olisi muuten tullut. Totesin että taitaavat olla ne edellisetkin tuolla kaapissa, saat ne. Ovat olleet niin kovassa käytössä tässä perheessä, ei kai muuten tätä lisäystä olisi matkalla...
140€ ei tietenkään ole mikään mieletön raha vauvan varusteisiin mutta tutkimus vanhoihin varastoituihin vaatteisiin osoittautui hyvinkin tuottoisaksi ja ainakaan 60cm vaatteista ylöspäin ei tarvitse ihan heti hankkia. Joten uskon että tuolla rahalla se tarpeellinen tähän perheeseen varmasti saapuu.
Tämän vaate katsaumuksen jälkeen on kasvanut mieletön himo shoppailla niitä lisää. Juurihan toki sanoin ettei niitä tarvita, mutta...
Kaupat ovat taas väärällään kaikkea ihanaa jota on mielettömän rentouttavaa hypistellä.
Valitettavasti olen tälläinen hitaasti heräävä tapaus ja aina kun johonkin ihastun ja päätän että tuon haluan, kokoja ei sitten olekkaan. Eräässäkin vaateliikkeessä oli AIVAN ihana harmaa kevythaalari syksyä ajatellen, siinä olin niin söpö pikku pöllö että! Pöllöt jotenkin nyt ovat ihastukseni kohteita. Niin eipä siellä ollut kokoa 62 jonka oletin tarvitsevani. Koko Tampere ei omannut kyseistä haalaria kyseisessä koossa ja helsingissäkin näytti kuulemma ykköstä. Eipä tietenkään sieltä voinut sisäisenä pyytää sitä lähettämään....se oli vain niin ihana. Olisin sen kovasti halunnut. Nyt pitää luottaa että syksy tuo tullessaan jotakin yhtä ihanaa!
Ennen kun tuota shoppailua rupean harrastamaan oikein antaumuksella olisi ihan järkevää miettiä mihin saamme vauvan vaatteet. Meidän ihanassa 70-luvulla rakennetussa kodissamme kun ei ole kaappi tilaa riittävästi tai edes kohtalaisesti 4 hengen perheelle. Parit siivouskaapit ovat tässä taloudessa muuttuneet vaatekaapeiksi. Vauvankin kaappi taitaa syntyä henkarikaapista johon jostakin pitänee etsiä hyllyt!
Ennen vaate shoppailua pitänee siis tehdä hylly shoppailut, josta varamasti tulee oikein mielenkiintoista. Muistan varmasti ottaa kaapin mitat, mutta tiedän lähteväni niiden metästykseen ilman sitä lappua...
Tälle vauvalle shoppailin jo heti rakenne ultran jälkeen peiton. Minulla on ollut tapana ostaa jo pojille omat peitot, jotka olen sitten säästänyt. Toiset säästävät ja panostavat kotiutus vaatteisiin, itse en edes muista mitä pojilla on ollut päällä kotiin tultaessa. Lisäksi talteen on menneet yhdet ensi tutit, syytä en oikein edes tiedä.
Mutta joka tapauksessa, Vihaan vaaleanpunaista joten se ei kuuluisi meidän väreihin vaikka tulossa olisi tyttö, joten matkaan tarttui tälläinen;
Viime viikolla sain töissä eräältä ryhmältä joka meillä kävi joulukuusta 2 viikon välein lahjaksi itse neulottuja täysvillaisia vauvan vaatteita. Tiesin jo etukäteen että jotakin sieltä tulee, kun eräs täti pyysi etukäteen valitsemaan jotakin. Valitsin vauvan myssyn, joten yllätys oli erittäin suuri kun kasista yksi toisensa jälkeen nousi vaatteita. Tämä täti kommentoikin että; " ei tässä vielä kaikki, kun näyttääkin siltä että sieltä taitaakin tulla kaksoset!" Kiittelin kovasti tästä "kohteliaisuudesta" ja kotona ryntäsin peilin ääreen toteamaan että olenko todella NIIIN iso? Meillehän ei ole todellakaan tulossa kaksosia, vaikka maha olisikin todella iso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti