Toivoin parempaa loppu viikkoa, jeps, toivomus ei ole saamisen tae.
Varpaani ja sormeni ovat turvoksissa niin että niihin sattuu. En saa käsiäni edes nyrkkiin ja sandaalit joita olen käyttänyt koko kesän, joissa on niin minimaaliset remmit, jotta jalkoihin ei tule kuuma, sattuvat jalkoihin, joten olen kävellyt ilman kenkiä.
Jalkani ovat edelleen ihan oman mallisensa, turvotusta ei ole niin paljoa että ne olisivat menettäneet muotonsa, mutta valkoisia "pisteitä" ne ovat aivan täynnä, samoin kädet.
Tajusin myös että, hei minullahan on liitoskipuja. Ahaa elämys ja lampun syttyminen päässäni asiaa kohtaan tapahtui vasta viime yönä. Tähän asti olen vain ajatellut niitä seisomisesta johtuvasta kivusta. Mutta kun se kipu ei lopu mihinkään. Ja se on tasaista epämukavaa tunnetta lantion ja reisien yhtymäkohdassa, lisänä kun on rappusissa tai alamäessä käveltäessä omalaatuista löysyyden tunnetta, joten johan se nyt kipeää tekeekin tehdä tilaa yhdelle vauvalle tulla ulos.
Monesta asiasta saan toki syyttää itseäni. Äitini kysyi eilen, että koskas jäät äitiyslomalle. Se olikin aika hyvä kysymys, sitä voi itsekseen miettiä, koska en todellakaan tiedä. En toki enää ole koko ajan töissä, mutta niitä sunnuntaita joita saa tehdä äitiyslomallakin.
Eli miksi sormeni ovat turvoksissa? Olen keittiössä tai salissa joissa kosteus mittari osoittaa kosteuden olevan 90%, lämpöä on lähemmäs 30 astetta ja unohdan juoda tarpeeksi, eli joka 30min. Taidan juoda vain parin tunnin välein.
Jalkojeni kipu voi johtua ihan vain siitä seisomisesta ilman kenkiä keittiön kovalla lattialla. Ja voihan ne voimakkaat kivut joita ajattelen nyt liitoskipuina johtua myös siitä seisomisesta. Selkäni kestää vielä hienosti, paitsi jos kannan tarjotinta jossa on 10 henkilön kahvi kupit ja tassit, sitten selkäni sanoo että, hei muista minutkin!
Polskija ei ole milläskään, toki välillä pitää työntää kantapäätä kylkeen tai hieman peppua ylemmäs, tai sitten osa niistä on supistuksia joita en vain niinä näe. Vatsa kovettuu vain puoliksi eikä edes satu. On toki niitä ihan supistuksiakin jotka ovat hieman epämiellyttäviä, mutta en ota niitä mitenkään huonona asiana, kai nyt jo näillä viikoilla niitäkin pitää olla!
Jotkin asiakkaan ihmettelevät mitenkä jaksan, olen vain sanonut että hienosti, muuten kuolisin tylsyyteen. Toki haaveilen päivästä jolloin makaan vain sängyllä ja katson leffaa tai luen kirjaa ja nukun kun huvittaa. Parin tunnin jälkeen olin tosin jo tylsyyden partaalla ja mietin että mitäs nyt. En yritä olla mikään super mama ja jaksaa yli rajojeni. Luovutan kyllä kun tuntuu että tätä en pysty tekemään. Esim en enää todellakaan kanna tuoleja ja siirtele pöytiä, ihan niin tylissäni en kuitenkaan ole.
Ensi viikolla otan kyllä rauhallisemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti