Kaste

Joku sanoisi että kaste juhlan järjestäminen on helppoa. Varmasti se onkin, soitat vain leipomoon ja tilaat kakut ja muut tarjottavat tai tilaat tarjoilut pitopalvelusta. Valitettavasti kun olen täydellisyyden tavoittelija, juhlien kuin juhlien järjestäminen ei ole helppoa, kaste juhlan vielä vähemmän. Koska olen ammatiltani ravintola kokki ja työtäni, josta nyt luonnollisesti olen äitiyslomalla, juhlavastaavuus, tekee järjestelyiden huolehtimisesta vielä hankalampaa. On vaikea päättää tarjoiluja ja miettiä juhlan etenemistä.Toisaalta taas en tee juhlaa meille itsellemme vaan muille, mutta kuitenkin tahdon sellaista mitä on mukava muistella vielä jälki käteenkin, varsinkin siellä keinus tuolissa kiikkuessa, koska joku päivä teen aivan varmasti niin.
Kaste juhlan tarjoiluita olen miettinyt jo aivan ensimmäisiltä raskaus viikoiltani, ja ne ovat muuttuneet pitkin raskautta. Jossain vaiheessa olisin tahtonut jopa kaste toimituksen ulkona rannalla ruskaisten puiden katveessa, jep, lokakuussa varmasti voikin kastaa lapsen ulkona, ehkä ei. Joskus siis mieleni karkailee turhan paljon ja halut ovat jotakin muuta kuin todellisuus antaa myötä.

Tällä kertaa perjantaina ennen juhlaa kävin kaupassa, enkä todellakaan tiennyt puoliakaan siitä mitä pitäisi ostaa, koska en saanut päätettyä sitä mitä teen. Kärryyn tipahteli siis aineksia summassa, tai ainakin melkein. Onneksi kuitenkin kun sunnuntaina aloitin tarjottavien viimeistelyn ja joidenkin valmistuksen ostoksistani sai kasattua riittävät tarjoilut.

Tarjolla meillä olis vuohenjuustosalaattia mansikoilla ja kirsikkatomaateilla, maalaissalaattia kanalla, ceasar-salaatinkastiketta (jota rakastan!), juustoisia lihapullia, sekä juustokierteitä. Juomina meillä tarjottiin viiniä, joka jakaa aivan varmasti mielipiteitä. Itse ajattelen niin että viini tekee juhlasta niin sanotusti koreamman ja juhlavan tunteen enemmän kuin maito. Maitoakin toki oli tarjolla. Joka tapauksessa toisten mielestä juhlissa ei tule tarjota alkoholia jos juhla kalu ei sitä voi juoda. Niin tai näin meillä sitä oli ja kukaan ei pahaa sanaa asiasta sanonut.
Tarjolla oli siis Sangre de toron rose ja jokin riesling saksasta jota en muista, mutta jota itsekkin hieman maustoin ja pidin. Tiedän tiedän, imetän joten ei viinaa..
Makeina tarjottavina oli kahvin ja teen kanssa suklaa kuorrutteisia juustokakku paloja, sekä suklaa-aprikoosi-vanilia mousse kakku jonka koristeena oli nukkuva vauva. Lapsille oli tietenkin mehua ja limsaa ja hieman nameja.


Kaste juhla on jokaiselle merkitykseltään erilainen. Itse en ole mitenkään kovin uskonnollinen, mieheni ei kuulu kirkkoon (tai koittaa väittää niin, mutta on kuitenkin kastettu katoliseen uskoon, eikä ole siitä eronnut). Kaste kuitenkin oli minulle se luonnollinen valinta, ihan yhtälailla kuin lapsemme tuleva rippi koulu tulevaisuudessa.
Sen verran kuitenkin olen ei niin uskonnollinen että meillä ei jeesus lauluja lauleta kaste toimituksessa. Ja tämähän meinasi aiheuttaa aikamoista pään vaivaa. On vaikea löytää lauluja joissa ei lauleta jeesuksesta vaan enkeleistä joista meillä on ollut tapana laulaa näissä toimituksissa. Aikaisemmin meillä on laulettu mm. Mikko Alatalon suojelus enkeli, se perinteinen suojelus enkeli (maan korvessa..), Tahtoisin toivoa sinulle, sekä nyt mä laulan sulle lapseni. Uuden laulun miettiminen ja varsinkin sen että sen osaisi laulaa tuotti vaikeuksia, joten päädyin etsimään laulun jonka voi soittaa cd-soittimella.
Kaste toimituksemme alkoi siis cd:ltä laululla;

Sydäntä lähellä.

Kun sade lyö ikkunaa vasten
ja ulkona hämärtää,
on valveilla enkeli lasten.
Hän suojellen valvomaan jää.

Kun ilta on pimeimmillään,
kuu pilven taa piiloutuu,
ja uni ei saapuisi millään,
hän luoksesi laskeutuu.

Ja jämärään hiljaisuuteen
hän rauhaansa hengittää.
Hän laskeutuu levottomuuteen.
Hän vierelle valvomaan jää.

Niin lähellä taivas on maata,
niin lähellä sydän lyö.
Ei enkeli uupua saata. Niin lämmin on ilta ja yö.

Toimituksen suoritti tuttu pappimme, joka on kastannut keskimmäisen poikamme. Hän puhui osan espanjaksi jotta miehenikin ymmärtäisi jotakin siitä mitä tapahtuu, mikä taas on minusta ihanaa, koska lapsemme tulee olemaan kahden maan kansalainen.

Hankalin kohta koko toimituksessa oli se että piti sanoa ääneen lapsen nimi, viimeksi sain nimen sanottua ja ääni murtui viimeisellä tavulla, jotenkin se on vain itselleni, uskokaa pois, hyvin tunteellinen hetki. Tällä kertaa sain nimen sanottua mielestäni hienosti, niiskuttelin sitten itsekseni ja nieleskelin kyyneliä. Poika oli kovin rauhallinen kasteen ajan, hieman ilmoitteli että on osana juhlaa, mutta ei itkenyt. Itse kuuntelin toimituksen aikana kun pappi lausui pojan nimeä että apua osaako sitä ikinä sanoa polskijaa sillä nimellä? Ja tuliko sitä valittua oikea nimi lapselleen.

Kutsuimme suuren määrä ihmisiä juhlaan, koska kun kerran juhlitaan haluan juhlia suurella porukalla, luonnollisesti kaikki eivät päässeet, mutta mukavasti meitä kuitenkin paikalla oli. Kutsuna meillä oli tumman sininen helmiäishohtoinen kortti johon "painoin" pienet käden jäljet valkoisella kimaltelevalla jauheella ja kortin taitteessa meni sininen nauha valkoisin palloin. Sisällä oli teksti;

"Matkasi haikara pitkän matkan, nokassaan kantoi pienen elämän. Syksyn sateissa, pimenevissä öissä, laski luoksemme pienen käärön. Mutkasta villaisen peiton tuhisi pieni sini silmä. Silmät ihmeissään meitä katsoi, taisi todeta; nyt olen tässä. Yön hetkinä tuli osaksi meitä. Pieni poikamme on kulkenut alkumatkansa nimeä vailla, 3.10 klo 14.00 poikamme kaste juhlassa ____________ on nimi hänelle valmiina."




Jeiden Olive Benjamin