Tajusin vasta hetki sitten että olen elänyt jonkinlaisessa symbioosissa jo 5kk ilman yli tunnin kestävää katkosta yhdessä ololle. En oikeastaan koskaan ole edes ajatellut koska tai miten jätän Polskijan hoitoon jonnekkin hetkeksi, J:n ja Pikku J:n kanssa on menty sen mukaan miltä tilanne näytti. J taisi olla lähemmäksi 9kk kun mieheni kanssa kävimme elokuvissa ja syömässä ihan ilman poikaa. Pikku J taas ei ollut kai viikkoa-kahta vanha kun taas kävimme elokuvissa, koska enhän voinut jättää Harry Potteria odottamaan sitä että se tuli DVD:lle joten joku muu hoiti poikaa.
En oikeastaan ole kaivannutkaan katkosta symbioosistamme kun en sitä ole tietoisesti edes ajatellut. Viime viikonloppuna tuli kuitenkin sellainen tilanne vastaan mihin en kerta kaikkiaan pystynyt sanomaan ei. Olin siis lauantaina ja sunnuntaina edustamassa erästä yritystä eräillä messuilla. Luonnollisesti en koko päivää voinut siellä olla, koska Polskija elelee pääasiassa edelleen rintamaidolla, joten symbioosimme tuli katkos, jopa ihan 5-6 tunnin katkos. Itse nautin noista tunneista paljon, oli ihanaa huomata olevansa vielä kykenevä aikuisten elämään ja toisaalta siihen että pystyi jättämään Polskijan toisen huomaan, tosin tällä kertaa isänsä.
Ero oli Polskijalle tressaava, yöt muuttuivat katkonaisemmiksi siitäkin mitenkä katkonaisia ne jo nyt ovat, toisaalta Polskija oli osoittanut hienoja taitoja joita ei muuten olisi tullut esille. Nokkamukista veden juominen oli yksi näistä, Polskija osasi juoda siitä ilman apua ja Polskija söi myös ennätyksellisen määrän soseita Maman poissa ollessa.
Sunnuntaina Polskija pääsi Mummun hoitoon, eikä ollut asiasta kai edes moksiskaan, mutta kun Mama tuli takaisin, oli tissitakiainen hihkumassa ja hytkymässä jo että ota nyt, ota nyt! Ja Mamahan otti syliin!
Mamalle fyysisesti erossa olo oli ihan siedettävää, vasta kotimatkalla maitoa valui yli äyräiden joten onni onnettomuudessa, vaatteet pysyivät maidottomina edustuksen ajan. Kotiin tultaessa tilanne sitten olikin aivan toinen.
Tämä viikko onkin ollut sitten rytmin takaisin ottamista, mikä on tehnyt sellaisen tilanteen että istun tässäkin silmät ristissä ja haaveilen päiväunista joihin ei ole mahdollisuutta vaikka Polskija nukkuisikin. Viikonlopun rytmien muutokset ovat tehneet sen että Polskijalta on jäänyt päiväunia välistä ja Polskija on ollut luonnollisesti kiukkuinen ja nukahtanut liian aikaisin yö unille ja heräillyt jopa tunnin välein, mikä taas on tosiaan tehnyt Maman päivästä sekavan. Siksi olo onkin sellainen että tuntuu elämän olevan kamalan rikkinäistä ja sekavaa. Kaipaankin jo rauhaa ja mahdollisuutta tehdä asioita rauhassa. Tiedän että joskus sekin päivä koittaa ja osaan iloita siitä kun niin käy!
Olen kuitenkin yllättynyt siitä ettei erossa olomme vaikuttanut minuun pahemmin kuin pienen piston rinnassa. Ehkä asiaa auttoi se että Polskija oli kotona oman isänsä kanssa suurimman osan aikaa, kuin se että joku ulkopuolinen olisi ollut Polskijan kanssa. Nyt sitten seuraavaa erossa oloa tuskin on tulossa, ainakaan lähi aikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti