Se olisi kulkaa nyt tasan viikko töitä takana. En osaa sanoa siitä mitään. Ihan jees, on ihan ok, ei mitään erikoista. En siis tuulettele onnesta että saan tehdä aikuisten juttuja ja olla ajattelematta Polskijaa tai iso veljiään. En myöskään sure sitä että työt alkoivat, on kuitenkin ihanaa ajatella sitä päivää kun palkka kilahtaa tilille, vaikka minun tapauksessani palkka ja kelan tuki ovat periaatteessa samaa linjaa. Palkka on kuitenkin aina palkka!
Suurin muutos on kuitenkin se että rinnat huutavan melko useasti apua kun maitoa tulisi yli äyräiden ja 7-8 tunnin työvuoro on jo liikaa, jos aamulla ennen töihin menoa ei ole kerennyt imettää niin sitä enemmän. Tiedän että kyllä se siitä, mutta en taida edes olla valmis sellaisen, kyllä se siitä taphtumaan. Samaa mieltä taitaa olla Polskija, tuo kun imee kuin viimeistä päivää ja Mamasta tuntuu että kohta tulee verta. Koskaan imetyksen aikana ei ole sattunut imettäminen niin kuin nyt, enkä tiedä mistä se johtuu? Polskijalla on toki hampaita, mutta ei niitä käytetä puremiseen, ehkä isompi poika jo imeekin eritavalla, who knows?
Kesä näytti viime viikolla merkkinsä ja sen myötä Polskijakin sai tutustua uuteen asiaan, järveen. Ja kulkaa kyllä Polskija piti! Eipä olisi Polskija tahtonut että kukaan pitelisi kiinni vaan olisi itse pitänyt päästä polskuttelemaan ja hampaat täristen olisi pitänyt saada olla pidempään! Rannalla veden läpsyttely oli ihan yhtä mukavaa kuin vedessä oleminen. Taisi Maman uiskentelu viime kesän helteillä tehdä Polskijasta kunnon vesi hirmun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti