Alku viikosta meidän kotiin pesiytyi lumiukko! Sellainen valkoinen ja liukas, jolla tosin nenä hieman punoittaa. Lääkäri kun määräsi pojalle lumiukko rasvauksen aamuin illoin. On siinä kuulkaa J:llä ja Pikku J:llä ollut hauskaa, toinen etsi jo kaulaliinaa meidän pienelle lumiukolle ja toinen nauroi katketakseen. Polskijastakin rasvailu on onneksi hauskaa, varsinkin kun rasvaa poskia ja otsaa, nauru tulee kun rasvaa levittää hiuspohjaan. Sieltä valkoisen keskeltä pistää vain silmät vastaan ja pieni pehko tummaa tukkaa.
Lääkäri totesi että eihän nyt noin kuivalla iholla kukaan pysty olemaan, siinä karisi mm. terkkarin olettama pään karsta viemäriin kun lääkäri sanoi että kuivaa se on ei mitään karstaa. Nilkoilla ja jalkapöydillä, sekä vastaavasti ranteden ja kämmenselän iholla voi raastaa kuulkas vaikka juustoa! Päänahka on täynnä raapimisen jälkiä kun polskijan käsi vain heilahtaa lähellekkään, ja veri lentää.
Ehkä siinä kävi niin ettei Mama koskenutkaan rasvapurkkiin ennen lääkäriin menoa että pystyi näyttään asian todellisen laidan. Samalla näytettiin kirkuvan punaiset taipeet ja kaula, johon mikään apteekin ilman-reseptiä-rasvat eivät tehoa. Kuin myös korvan takuset jotka ovat avohaavoilla 24/7 ja vuotavat minkä kerkiävät.
Nyt löytyy kotoa kolmea-neljää eri rasvaa, niin sinkkipastaa kuin reseptillistä fucidinia ihan kunnon rasvaisen perus rasvan kaveriksi. Ja unohtamatta labran lähetettä joka vei 4 putkea verta 3,5 kuisesta Polskijasta. Nyt siis odottelemme niiden tuloksia ja toivomme että jouluna saan syödä ihan mitä vain, ilman välttämis diettiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti