torstai 30. joulukuuta 2010

Synnytyksestä palauduttu

Niin, älkää nyt käsittäkö väärin, tarkoitan että palautuminen synnytyksestä on loppunut.
Miltei 4kk jälkeen kehoni on päättänyt palata normaali tilaan. Normaali tila tarkoittaa siis sitä ihanaa joka kuussa esiintyvää vaivaa. Johan sitä olemuutta kestikin vuosi suurinpiirtein.
Osa syynä tähän asiaan kyllä mielestäni on mini-pillerit jotka aloitin ilman omaa tahtoani. Joskus on vain tehtävä myönnytyksiä, miehelle siis. Itse olisin tahtonut että kuukautiset olisivat alkaneet omaa tahtiaan imetyksestä riippuen, sillä uskon että imetys olisi pitänyt ne vielä kauemmin poissa, siihen tahtiin tuo Polskija rinnalla viihtyy. Mies vain totesi ettei ole mikään totaalikieltäytyjä. Joten ei auttanut kuin apteekkin mars ja todeta että ehkäisyä tänne kiitos tässäkin muodossa ettei vauvoja satele taas ensi vuonnakin.

Sain lääkäriltä siis jälkitarkastuksessa cerazette tabletit, joista muistan vain että ne oli ihan p(sensuroitu)ä! Ja olen kyllä samaa mieltä nyt kun listaa on takana puolet. Alkuun miehelle marmatin että on nääkin kun ei näissä ole edes päiviä merkattu, mistä mä tiedän jos olenkin unohtanut ottaa eilen pillerin, etten sitten vetele väärinä päivinä ja ehkäisyn taso on mitä on. Oikein suu vaahdossa selitin asiaa. Mies otti sitten sen listan käteensä ja käänsi sen ympäri ja totesi että mitäs nää sit on kellon aikoja vai? Joskus pitäisi tutkia asiaa enemmän ennen kuin aukoo päätään.

Kyseiset pillerit ovat aiheuttaneet ihanan tiputtelun, siis koko ajan! Lisäksi olen lihonnut yli 3kg vaikka ruokavalio ei ole muuttunut joulun ruokia lukuun ottamatta, mutta enhän ole voinut lihota joulusta johtuen 3kg!
Ja sitten se että halut siihen parisuhteen ylläpitoon lapsilta salassa, on yleensä laskenut nollaan. Vielä tästä ei näy merkkejä mutta siitä näkyy etten jaksa koko juttua. En jaksa ajatella sellaisia kun ajattelen että kohta mä herään taas ja sit taas ja taas ja taas ja ehkä pari kolme kertaa vielä taas.
Mies kysyy että onkos susta tullut totaali kieltäytyjä? No ei, mutta ei vaan kerta kaikkiaan jaksa. Mutta mitenkä saat miehen ymmärtämään sen? Mies kun nukkuu joka kerta ja kuorsaa kun itse istun sängyllä ja imetän ja säpsähtelen säikkynä kun jossain räpsähti valo tai joku narisuttaa hampaitaan. Varsinkin nyt kun Polskija herää noin 8 kertaa yössä, siinä pitäisi sitten jaksaa helliä ja olla toisen lähellä kun on yhden lähellä varmaan 20 kertaa päivässä joka puree ja repii rintoja ja kynnet vielä mukaan!

Imetys on ollut ihanaa ja on mahtavaa että olen siihen pystynyt ja olen päättänyt sitä jatkaa kunnes nokkamuki on ajankohtainen, mutta tahtoisin toki yöllä nukkuakkin ja joskus antaa miehenkin nukkua aamulla varsinkin nyt kun Polskijakin herää klo 8 tietämillä, itse vain en saa itseäni muuta kuin kiukkuisena ylös ja kaikkihan tietävät että se ei ole sitten hauskaa kenellekkään.

Polskija on siis ruvennut syömään hedelmäsoseita, maisteltu on päärynää ja porkkanaa ja nyt maistelussa on päärynä-persikka jota uppoaa jo 2 rkl kerran päivässä. Toivoisin että tämä auttaisi mahdollisimman pian yö uniin. Ehkä voisin jo ensi viikolla tarjota perunaakin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti