p-p-paniikki

Viime viikon blogailu jäi täysin väliin, oli melkoinen hälsinki ja kiire.
Lähinnä siksi että aloittelen jo töitä, todellisuudessa tasan viikon päästä on minun lomani lomailtu ja paluu koko aikaiseen työhön on edessä.
Sen takia onkin sitten se p-p-paniikki! Pitää miettiä työvuoroja ja Polskijan hoito aikoja!
Kesäkuu menee onneksi omalla painollaan Polskijan vielä ollessa kotona lomailevan isänsä seurassa, mikä on isän pojasta varmasti mahtavaa, kun kerta se isi on ihan mahtis tyyppi ja isin kanssa kaikki sujuu mukavasti.Mutta kun isin loma loppuu alkaa pikku miehen elämä hoidossa 10kk iässä.
Ja se onkin se kauhein kohta!
Olen katsellut Polskijaa ja todennut että ero itkut varmasti tulee enemmän äidille kuin pojalle hoitoon jäädessä, mutta varmasti selvitään niistäkin.
Nyt kun olen viime viikon aikana vääntänyt omaa työvuorolistaa, tuijotellut miehen työvuoroja ja etsinyt ne 12 päivää Polskijan hoidon tarpeelle on pakko sanoa että helpommallakin olisi mukava päästä!

Minun työvuoroni on vuorotyötä maanantaista sunnuntaihin, mieheni työ on samanlaista. Ja siitä suosta pitäisi pystyä katsomaan niin että kun toinen tulee töistä, toinen menee ja lapset saa silti hoidosta! Saati että sovittu hoitoaika on riittävä. Kieltämättä eilen asiaa viimeistellessäni salamat lentelivät kun kumpikaan ei suostunut antamaan periksi työvuorojen muutosten suhteen, joka taas minusta on äärettömän tyhmää. Mutta tässäkin asiassa minä olen luonnollisesti oikeassa, teenhän työtä tilauspohjalta ja jos on häät en tosiaan voi olla vaihtamassa vuoroa kun ei ole mistä vaihtaa. Meidän 2 hengen keittiö-sali henkilökunta kun ei kykene sellaisena päivänä tekemään muuta kuin töitä aamusta iltaan. Mies taas on isommassa työyhteisössä josta varmasti löytyy joku joka voi sen yhden tai kaksi vuoroa muuttaa.
Mutta kun se tuntuu olevan maailman loppu jos sitä pitää kysyä! En kiellä etteikö se miehen työ olisi yhtä tärkeää tai tärkeämpää kuin minun, mutta en tahdo olla se joka aina vaihtaa tai jonka pitää mennä vain miehen töiden mukaisesti kaikessa.
Joten uskokaa tai älkää tuntuu kamalalta kun ensimmäisten hoito viikkojensa aikana Polskija vierailee vuorohoidossa useaan otteeseen, sen sijaan että olisi omassa hoidossaan koko ajan. EIkä tietenkään se että Polskija aloittaa hoidon juuri sekavimpaan kesäpäivystys aikaan.

Hoidon aloituksen suhteen pitäisi kai yrittää saada muutoksia Polskijan päivärytmiin, mm. päiväunien saamista edes lähelle hoidossa olevaa, saati että poika nukahtaisi itse ilman itkuja sänkyyn. Luulen että ihan turha juttu. Syömisiä on jo hieman haettu pois purkki ruuasta ja siirrytty syömään soseutettua tai murskattua perus ruokaa mitä muukin perhe syö, sekä maito tuotteita.

Mutta että mitenkä äiti pärjää kun hoitoon meno lähestyy entisestään, minä kun itkeskelen jo nyt.
Onneksi Polskija on kuitenkin melko itsenäinen, eli jaksaa leikkiä itsekseen ja tutkia paikkoja. Mutta se kaikki muu...
Maman ajatukset suuntaavat kuitenkin jo elokuun hoitojen mietittimiseen, ehkä kuitenkin se pitäisi jättää heinäkuulle?