Moikkaus käynnillä!

Hei taas!


Olen vain ohi kulkemassa, katsomassa mitä tänne kuuluu!


Meille kuuluu lujaa ja paljon, kiitos Polskijan. Polskija on oppinut hoidon tytöiltä kiljumaan.
Lisäksi huudetaan ihan mistä vain. Yölläkin pikku mies herää huutamaan ja oikeastaan kiukuttelemaan. Viime yö ei ollut poikkeus ollenkaan. 
Polskija nukkuu jo isojen poikien sängyssä, on nukkunut jo kai 3 kuukautta. Sieltä kun pääsee kesken yötä niin helposti pois. Onneksi sitä tapahtuu vain harvoin, mutta viime yönä kello ei ollut edes viittä kun poika päätti että nyt on jo aamu. Lopulta isi sai peiton takaisin päälle ja tuhina jatkui.


Polskija heräilee satunnaisesti öisin, huutelee että "heeeei, peitto!" tai "heeeei, pullo", Pojalle kun pitää laittaa peitto takaisin päälle tai ojentaa pillipullo kun nuori mies juo ihan mielettömästi. Useita litroja päivässä ja lisää öisin. 


Onneksi se kaikkein pienin ei pahemmin häiriinny veljen kiljumisesta ja huutamisesta vaikka sitä tehtäisiin korvan juuresssa. Polskija on muutenkin oikein hieno isoveli, haluaa halia ja sylittää vauvaa, antaa suukkoja ja laittaa tuttia ja tuo vaippaa. Onneksi, mustasukkaisuus olisi ollut kamalaa!


Ainoastaan ongelmaksi on tullut Polskijan päiväunet viikonloppuisin. Olen yksin poikieni kanssa, kun mies on AINA töissä. Vauva vaatii paljon syliä ja Polskija vaatisi oman silittelyn ja vahtimisen että nukahtaisi omaan sänkyynsä eikä sieltä lähtisi karkuun. En pysty sitä tekemään vauva kainalossa joka nyt vasta opettelee nukkumaan päiväunia muualla kuin sohvan nurkassa tai sylissä. Polskija kaipaa vielä unia, joten usein käy niin että lähdemme autolla ajelulle ja saan edes 30 min unet pojalle, tai sitten odottelen että poika kömpii sohvalle itse ja pyytää peittoa ja nukahtaa siihen useaksi tunniksi. Kerran kävi jopa niin että poika nukahti kesken leikkien olohuoneen matolle peittojen alle. Ensin kuului hirveä käkätys ja sitten kuorsaus. Siihen olisi voinut sanoa että sammui kuin saunalyhty!


Polskijasta on muutenkin tullut iso poika. Kuukausi sitten tuskailin että potta touhut varmaan eivät onnistu vielä moneen kuukauteen. Peppu pysyi potalla hyvässä lykyssä 2 sekuntia kunnes touhu riitti. Kesäloma juhannuksen jälkeen kuitenkin antoi hyvän syyn pitää poikaa ilman vaippaa ja metsästää sitä pissaa pottaan ja kuulkaa, kyllä se sinne tuli! Ja tuli se monta kertaa muuallekkin. Nyt polskija on päivät ilman vaippaa, pyykkiäkin tulee mutta vain muutamia kertoja viikossa ja nekin hoidosta kun ei aina juuri heti keritä sitä poikaa potalle saamaan. Alkuun jo pikkupöksyt jalassa poika pissasi, ei voinut siis olla kuin ilman housuja, mutta nyt pitää saada housut takaisin jalkaan kun potalla on käyty. 
Päiväunetkin kotona Polskija on nukkunut ilman vaippaa, hoidossa ei. Jos kolmen tunnin unet ilman pissailua onnistuu niin mielestäni vaipan saa unohtaa. Yöt vielä menevät vaipan kanssa ja aamulla tulos on vaihtelevaa. Välillä siellä vaipassa on jotakin ja useimmiten ei. Alle kuukauden harjoittelulla en kuitenkaan ihan vielä ilman yövaippaa uskalla olla.
Kakatkin kuitenkin tulevat jo pottaan ja hoidossa pöntölle, eli taas saa huomata sen että antaa lapsen itse kiinnostua touhusta ennen kuin lähtee enemmän sitä harjoittelemaan. Hoidossa pottailtiin jo reippaan vuoden iässä ja sanoin ettei tarvitse, poikaa ei kiinnosta, eihän siitä lopulta tullutkaan mitään.
Kannattaa etsiä se kiinnostus tai todellakin totuttaa lapsi pottaan jo hyvin pienestä jotta homma ei mene niin sanotusti veteläksi.


Sellaista kuuluu siis meille ja 1v ja 10kk ikäiselle polskijalle!

Hei taas!

Hävetää kuinka kauan on siitä kun olen täällä käynyt tai tänne kirjoitellut, varsinkin kun näen että joku täällä käy päivittäin lukemassa!

Mutta uskokaa pois elämä vie mennessään!

Tunnen itseni välillä kuin leijaksi, jonain päivänä lennetään matalalla, hädin tuskin ilmassa ja toisena päivänä kirkkaalla taivaalla ja hyvin korkealla.

Ehkä nykyinen elämän tilannekkin on syynä siihen, Polskijasta on tullut isoveli! Maman aika on kortilla toden teolla. Kaksi isompaa ovat edelleen täystuhoja, Polskija yrittää päästä samaan kategoriaan myös, tosin on niin höpsö ettei häntä voi täystuhoksi määritellä.

Tänään Polskijalla on huono päivä, kaksi päivää kestänyt kuume on tehnyt tehtävänsä, isosta pienestä miehestä on tullut väsy, Maman syli on ainut joka rauhoittaa. Kuuntelen kun Polskija kuorsaa 1 vuoden ja 8kk tarmolla ja kastelee kuolalla paitani. Onneksi edes syli rauhoittaa ja siihen tällä hetkellä pääsee, vauva nukkuu myös. On siis Maman päivän rauhallisin hetki.

Polskijasta tuli isoveli 1.3.2012 kun Popcorni tai Tyyppi nimellä kulkenut pikku veli syntyi. Meillä on siis neljän suora! Poikia poikia. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen kuullut kun ihmiset kehuvat meidän saavan oman jalkapallojoukkueen? Joka ikinen kerta kun joku kuulee poikien määrästä. Jopa farmaseutit ja lääkärit, niin kuin kadulla juttelemaan tulevat sanovat samaa.

Toinen yhtä raivostuttavan ihana seikka on lasten lukumäärä. Meitä katsotaan mihin tahansa menemmekin. Joskus mietin että näytänkö niin väsyneeltä vai kiukkuiselta että pitää tuijottaa? 

Maanantaina kävimme rokotetutkimuksessa ja kun siellä lääkäri ystävällisesti tiedusteli että onkos tämä uusi Tyyppi ihan ensimmäinen, ja kun vastasin totuuden mukaisesti että ihan neljäs on, ensin nousi lääkärin kulmat hieman ja silmissä kävi outo ilme kunnes onnitellaan että johan on keretty! Tämä vain yksi esimerkki monesta, mutta samalla kaavalla mennään joka kerta.

Olemmeko niin nuoria näin monen lapsen vanhemmaksi vai mikä ihmisiä niin ihmetyttää?

Joskus jopa mietin luulevatko ihmiset että meillä on jotakin uskonnollista taustaa, johtuen lasten määrästä?

Ihan vain selkeyttääkseni asiaa, meillähän ei ole mitään tekemistä uskonnon ja lasten määrän kanssa.

Arvatkaapa mitä mieheni sukulaiset ja tuttavat ulkomailla kysyivät kuullessaan uudesta vauvasta?

Onko teillä niin tylsää vai onko siellä niin kylmä että lapsia tulee?

Suomessahan kävelee jääkarhuja kaduilla ja pingviinit ovat kotieläimiä, lisäksi kotiin saadaan lämpöä seksiä harrastamalla.

Mitä tapahtuisi jos sanoisin että en tunne perhettämme vielä valmiiksi ja tahtoisin vielä yhden?

Sitä miettiessä!

10 kuukautta

Tällä on ollut hiljaista, aikaa on mennyt miltei kaksi viikkoa viimeisestä päivityksestä.
En vain ole kerennyt tänne asti, työ vie mennessään ja vapaa aikaa on niin vähän ja kotikin pitäisi pitää siistinä.

Polskija on kuitenkin tänään 10kk.
Ajan kuluminen on niin valtavaa että välillä pitäisi oikein pysähtyä miettimään mitä kaikkea tässä on tapahtunut, kohta huomaan jo että Polskija täyttää ensimmäisen vuotensa.
Tällä hetkellä polskija kuitenkin herättelee Mamaa edelleen öisin useita kertoja ja Maman maitopalvelu toimii. Polskijalle on tullut nyt tapa imeä eri tavalla kuin ennen, eli ennen kyljeltään pötköttäen, nyt pitäisi olla vastakkain, mikä Mamasta tuntuu hieman erikoiselta.
Koko imettämisen päättämistä pitäisi hiljalleen ruveta miettimään tarkemmin, sen kun voisi muutaman kuukauden päästä lopetella. Kiire ei ole mutta Mama tahtoisi joskus oman kehonsa takaisin.

Polskija on myös muutaman kerran seisonut ilman tukea, mutta mielestäni poika ei ole huomannut itse koko juttua, joten taidoksi en sitä oikein osaa vielä lukea. Jokin kiva juttu kädessä on vain ollut niin paljon kiinnostavampaa kuin se että pitää kiinni!
Lisäksi Salama-auto on huippu juttu, eli autossahan on tuki takana josta voi pitää kiinni ja tassutella eteenpäin. Polskija harjoittelee siis sillä kävelemistä joka jo muutaman päivän jälkeen onnistuu selkeästi mukavammin, auton kääntäminen onkin sitten eri juttu.

Niin ja se 10kk ikä tarkoitaa myös sitä että Polskijan ura päiväkodissa alkaa. Se on Mamasta äärettömän kamalaa. Ja se kamaluus alkaa huomenna. En tiedä mitenkä pystyn huomenna kääntämään selkäni ja kävelemään hoidon ovesta ulos. Tiedän että hoitoa on vain 12 päivänä kuussa ja joskus ei sitäkään jos tarvetta ei ole, en vain tahtoisi Polskijaa vielä hoitoon, poika on vielä niin pieni. Mutta tiedän myös että vaihtoehtoja ei ole.
Sillä mennään mitä saadaan ja tiedän että elokuussa olo on jo toinen, Polskija on niin aktiivinen ja iloinen muista lapsista että pahamieli taitaa olla vain äidillä.
Toivottavasti.

Mistä pienet hampaat on tehty?

Ne on tehty puremisen ilosta, sattumisen irvistyksestä ja keijun valkoisesta maalista. Jep, niistä ne on tehty.

Meillä kaksi isomapaa päättivät että ihan uudet hampaat on keijun maalilla maalaamia ja Mama päätti että ne on oltava myös tulleet siitä kun ihminen jota purraan irvistää.
Meillä on siis alettu irvistämään ja paljon!
Polskija kun on oppinut tarkoituksellisesti ja etsii oikein etsimällä paikkaa mistä puraista ja sitten irvistellään onnesta päälle. Eihän sellaiselle pojalle voi olla vihainen vaikka hieman pitäisi.
Kovasti vain toivon että kun se hoitoon meno tulee eteen, niin siellä ei ketään purtaisi. "pikku J" puri nimittäin aikanaan ja lujaa, ihan niin lujaa että veri välillä lensi. 4 vuotiaana tuo puree satunnaisesti edelleen jos tulee tilanne jossa ei osaa muulla tavalla puolustautua. Toivon siis että Polskijan kohdalla tämä nyt vain on niiden uusien ylähampaiden tulon ja sen tajuamisen aiheuttanut vaihe, joka sivutetaan seuraavan uuden asian tullessa.

Toinenkin uusi asia on viikon sisään tullut, ihan vain siksi että Polskijan isä on sitä kovasti opettanut. Polskija oppi taputtamaan. Hieman haparoivaa se on mutta usein Polskija istuu lattialla ja katselee käsiä ja taputtaa. Kyllä se on vain ihmeellistä kun lapsi oppii jotakin uutta!

Mamaa harmittaa vain se että olen kuluneina päivinä tehnyt töitä kellon ympäri ja Polskija on jäänyt ilman rintamaitoa, hieman huollisani itse olen ollut asian suhteen. Olen ajatellut että tähän se nyt loppuu, enää ei kohta imetetä jos näitä tulee lisää ja valitettavasti en tahdo vielä niin. Polskija on mielestäni vielä niin pieni että on liian pieni juomaan muuta maitoa ja jostakin nokka mukistakin vielä! Taidan itse tehdä tissi kapinan!
Sillä siis seuraavaan viikkoon!

Kesä tuo tullessaan

Se olisi kulkaa nyt tasan viikko töitä takana. En osaa sanoa siitä mitään. Ihan jees, on ihan ok, ei mitään erikoista. En siis tuulettele onnesta että saan tehdä aikuisten juttuja ja olla ajattelematta Polskijaa tai iso veljiään. En myöskään sure sitä että työt alkoivat, on kuitenkin ihanaa ajatella sitä päivää kun palkka kilahtaa tilille, vaikka minun tapauksessani palkka ja kelan tuki ovat periaatteessa samaa linjaa. Palkka on kuitenkin aina palkka!

Suurin muutos on kuitenkin se että rinnat huutavan melko useasti apua kun maitoa tulisi yli äyräiden ja 7-8 tunnin työvuoro on jo liikaa, jos aamulla ennen töihin menoa ei ole kerennyt imettää niin sitä enemmän. Tiedän että kyllä se siitä, mutta en taida edes olla valmis sellaisen, kyllä se siitä taphtumaan. Samaa mieltä taitaa olla Polskija, tuo kun imee kuin viimeistä päivää ja Mamasta tuntuu että kohta tulee verta. Koskaan imetyksen aikana ei ole sattunut imettäminen niin kuin nyt, enkä tiedä mistä se johtuu? Polskijalla on toki hampaita, mutta ei niitä käytetä puremiseen, ehkä isompi poika jo imeekin eritavalla, who knows?

Kesä näytti viime viikolla merkkinsä ja sen myötä Polskijakin sai tutustua uuteen asiaan, järveen. Ja kulkaa kyllä Polskija piti! Eipä olisi Polskija tahtonut että kukaan pitelisi kiinni vaan olisi itse pitänyt päästä polskuttelemaan ja hampaat täristen olisi pitänyt saada olla pidempään! Rannalla veden läpsyttely oli ihan yhtä mukavaa kuin vedessä oleminen. Taisi Maman uiskentelu viime kesän helteillä tehdä Polskijasta kunnon vesi hirmun!

Yö hulinat

Polskija on Maman loppuvan vanhempain vapaan kunniaksi päättänyt pitää yö hulinat! Tämähän tarkoittaa siis sitä että puolen yön aikaan heräillään toistuvasti noin 30 min välein, juuri sopivasti että Mama saa juuri nukahdettua ja sitten taas ähistään ja inistään. Ja Mama ottaa rinnalle, tottakai! Parin tunnin heräilyn jälkeen sitten päätetään olla hereillä reipas tunti, jolloin höpistään ja löpistään Maman ja isin välissä ja lopulta simahdetaan rinnalle jossa Mamakin jo puoliunessa makoilee. Loppu yö saattaa mennä ihan kiitettävästi, ehkä yhdellä heräämisellä. Aamulla sitten vierestä, jos ei Mama ole ollut sen vertaa hereillä ollut ja nostanut omaan sänkyyn, herää iloinen ja hymyilevä Polskija. Ja Mama on puolikuollut! Silmän aluset eivät ole meikistä mustat vaan nukkumattomuudesta. Mama makoilee sohvalla ja torkkuu kun Polskija touhuaa leluillaan, välillä Mama makoilee "J":n sängyllä kun Polskija touhuille isojen poikien huoneessa. Ja kun on ensimmäisten päiväunien aika taitaa Mama nukkua jo ennen Polskijaa joka pötköttelee sängyssään.
Syynä voi olla kahtena perättäisenä päivänä tulleet yläetuhampaat, eli nyt hampaita löytyy jo neljä!

No mutta joka tapauksessa Mama hartaasti toivoo että yö hulinat olisivat pian mennyttä ja nukuttaisiin yötkin joskus, koska (tämän vuoksi kirjoittelen vasta tänään) tänään tai huomenna, en nyt ihan varma ole, mutta on se viimoinen päivä ja ensimmäinen työvuoro kutsuu Mamaa keskiviikkona. Eli olisi mitä ihaninta saada yöllä nukuttua ettei töistä kotiin tule Mamaa joka on polttanut kätensä kiehuvaan veteen tai pessyt jo kolme kertaa pestyä huoneen lattiaa tai vastaa puhelimeen jotakin ihan muuta kuin pitäisi.

Työn aloituksen takia tuntuu että olen jossakin maraton juoksulla tai muuten kilpaa kipittämässä jossakin, mitään en saa tehtyä ja sitten taas saan kaikkea mitä ei pitäisi. Koti on siivoton ja mama on sekaisin. Onneksi Isi sitten siirtyy koti puikkoihin hetkeksi lomansa ajaksi ja Mama toivoo saavansa rauhoituttua sillä aikaa työn ääressä ja toivon mukaan palattua normaaliin elämään!

p-p-paniikki

Viime viikon blogailu jäi täysin väliin, oli melkoinen hälsinki ja kiire.
Lähinnä siksi että aloittelen jo töitä, todellisuudessa tasan viikon päästä on minun lomani lomailtu ja paluu koko aikaiseen työhön on edessä.
Sen takia onkin sitten se p-p-paniikki! Pitää miettiä työvuoroja ja Polskijan hoito aikoja!
Kesäkuu menee onneksi omalla painollaan Polskijan vielä ollessa kotona lomailevan isänsä seurassa, mikä on isän pojasta varmasti mahtavaa, kun kerta se isi on ihan mahtis tyyppi ja isin kanssa kaikki sujuu mukavasti.Mutta kun isin loma loppuu alkaa pikku miehen elämä hoidossa 10kk iässä.
Ja se onkin se kauhein kohta!
Olen katsellut Polskijaa ja todennut että ero itkut varmasti tulee enemmän äidille kuin pojalle hoitoon jäädessä, mutta varmasti selvitään niistäkin.
Nyt kun olen viime viikon aikana vääntänyt omaa työvuorolistaa, tuijotellut miehen työvuoroja ja etsinyt ne 12 päivää Polskijan hoidon tarpeelle on pakko sanoa että helpommallakin olisi mukava päästä!

Minun työvuoroni on vuorotyötä maanantaista sunnuntaihin, mieheni työ on samanlaista. Ja siitä suosta pitäisi pystyä katsomaan niin että kun toinen tulee töistä, toinen menee ja lapset saa silti hoidosta! Saati että sovittu hoitoaika on riittävä. Kieltämättä eilen asiaa viimeistellessäni salamat lentelivät kun kumpikaan ei suostunut antamaan periksi työvuorojen muutosten suhteen, joka taas minusta on äärettömän tyhmää. Mutta tässäkin asiassa minä olen luonnollisesti oikeassa, teenhän työtä tilauspohjalta ja jos on häät en tosiaan voi olla vaihtamassa vuoroa kun ei ole mistä vaihtaa. Meidän 2 hengen keittiö-sali henkilökunta kun ei kykene sellaisena päivänä tekemään muuta kuin töitä aamusta iltaan. Mies taas on isommassa työyhteisössä josta varmasti löytyy joku joka voi sen yhden tai kaksi vuoroa muuttaa.
Mutta kun se tuntuu olevan maailman loppu jos sitä pitää kysyä! En kiellä etteikö se miehen työ olisi yhtä tärkeää tai tärkeämpää kuin minun, mutta en tahdo olla se joka aina vaihtaa tai jonka pitää mennä vain miehen töiden mukaisesti kaikessa.
Joten uskokaa tai älkää tuntuu kamalalta kun ensimmäisten hoito viikkojensa aikana Polskija vierailee vuorohoidossa useaan otteeseen, sen sijaan että olisi omassa hoidossaan koko ajan. EIkä tietenkään se että Polskija aloittaa hoidon juuri sekavimpaan kesäpäivystys aikaan.

Hoidon aloituksen suhteen pitäisi kai yrittää saada muutoksia Polskijan päivärytmiin, mm. päiväunien saamista edes lähelle hoidossa olevaa, saati että poika nukahtaisi itse ilman itkuja sänkyyn. Luulen että ihan turha juttu. Syömisiä on jo hieman haettu pois purkki ruuasta ja siirrytty syömään soseutettua tai murskattua perus ruokaa mitä muukin perhe syö, sekä maito tuotteita.

Mutta että mitenkä äiti pärjää kun hoitoon meno lähestyy entisestään, minä kun itkeskelen jo nyt.
Onneksi Polskija on kuitenkin melko itsenäinen, eli jaksaa leikkiä itsekseen ja tutkia paikkoja. Mutta se kaikki muu...
Maman ajatukset suuntaavat kuitenkin jo elokuun hoitojen mietittimiseen, ehkä kuitenkin se pitäisi jättää heinäkuulle?