Lapset ovat uskomattomia, varsinkin nuo Polskijan kokoiset, ne oppivat asioita hetkessä.
Kohta tuo pieni mies on seisoskellut kolmisen viikkoa, ihan oikeasti. Poika seisoo koko ajan! Aamulla herätessä ryömitään olohuoneen kalusteiden kimppuun ja siinä notkutaan joskus puoli tuntiakin putkeen. Yö unille meno on yhtä sängyn laidalla notkumista. Olin täysin unohtanut tämän vaiheen! Lähinnä sen että nukuttaminen vie kaksin, jos ei kolmin kertaisen ajan. Seisominen vain on niin kivaa että sitä pitää tehdä vaikka muuten kiukuttaa väsymys!
Seisominen on kerta kerralla muuttunut tukevammaksi, mutta vielä tarvitaan paljon että ilman tukea voisi seisoa. Tänään kuitenkin Polskija päätti ruveta siirtymään tuelta toiselle. Mummun "tuvanpöydän" alla oleva tuki puu ja penkki olivat niin oivallisia harjoitusta varten joten taito kehittyi hetkessä. Lisäksi suoraan seinää pitkin nouseminenkin onnistui tänään ensimmäistä kertaa!
Polskijan lempi harrastus on siis seisominen, toisena tulee touhuaminen sängyllä ja siihen liittyy nouseminen seisomaan omaa sänkyään vasten, joka on sänkymme jalkopäässä. Valitettavasti paikka on myös kovin vaarallinen lapselle joka ei tiedä tippumisen tai kaatumisen pelkoa.
Koska sänkymme ja hänen sänkynsä reunaa on melko vähän on oltava varuillaan kun Polskija siitä pänekää ylös. Kaksi kertaa on Mama jo sanonut ruman sanan ja koittanut napata voltilla omaan sänkyynsä tippuvaa Polskija. Onneksi kuitenkin olemme selvinneet puhtaalla säikähdyksellä ja sen aiheuttamalla itkulla. Niin Polskija kuin Mamakin.
Seisomaan nouseminen ja jotenkin tuo kevään tuleminen toi tullessaan sen että Polskijalle piti etsiä tossut. Talvi haalari kun siirtyi odottelemaan uuden käyttäjän tuloa varastoon, nousi myös ongelma ettei kevät haalarissa ole jaloille umpinaista osiota. Eli piti etsiä tossut. Ensimmäiset löytyivät jonkin kaupan korista. Pienet harjoitus tossut. Viikon päästä totesin että ei, kyllä nyt ostan nämä ihanat ensi kengät joita ihailin eräässä kaupassa. Nyt Pienellä miehellä on elämänsä ensimmäiset kengät, ja oikein nahkaiset sellaiset.
Kengät alkuun ihmetyttivät paljon, niitä ei tosin isoveljensä "J":n tavoin ruvettu heti itkien repimään pois vaan niitä katseltiin tyytyväisenä! Nyt voi siis harjoitella seisomista oikein tukevasti!
Muuta uutta ei sitten oikein ole tapahtunutkaan. Ei kontata, yritystäkään ei ole, ei nousta istumaan, mutta laskeudutaan istumaan kyllä. Pinsetti ote on siinä ja siinä. Nyrkki on vielä helpompi. Ja ylähampaatkin ovat vielä kadoksissa, vaikka useat ihmiset veikkailevat niiden ilmestymistä Polskijan satunnaisista kiukutteluista johtuen.
Ensi viikolla voi siis taas olla jotakin uutta ja ihmeellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti